Kotimaa http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Mon, 16 Jul 2018 22:42:32 +0300 fi Judoka tarttui kun sai mahdollisuuden http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258295-judoka-tarttui-kun-sai-mahdollisuuden <p>Aikanaan tasavallan presidentti <strong>Sauli Niinistö </strong>sanoi Maanpuolustuskurssin avajaisissa, että &quot;kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni&quot;.</p><p>Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat vahvistaneet Venäjän tiedusteluelinten syyllistyneen laajamittaisiin tietovarkauksiin ja informaatiokampanjaan Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan. Syytteessä on 12&nbsp;venäläistä, joiden uskotaan toimineen Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tiedustelu-upseereina.&nbsp;Oliko Yhdysvalloissa jotain löyhästi kiinni?</p><p>Yhdysvaltain presidentti<strong>&nbsp;Donald Trump </strong>sanoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa, että Yhdysvaltain ja Venäjän välinen suhde on muuttunut. Trump on oikeassa ainakin henkilötasolla hänen ja Putinin välillä. Pelkäänpä vain että suhde on muuttunut tavalla, joka ei vastaa Suomen kansallista etua.&nbsp;</p><p>&rdquo;Putin ei ole shakinpelaaja, vaan judoka, joka tarttuu, kun mahdollisuus siihen on,&quot; sanoi tänään puolustusministeri&nbsp;<strong>Jussi Niinistö</strong>&nbsp;(sin.) SuomiAreenan keskustelussa.</p><p>Trump antoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa Venäjän presidentille <strong>Vladimir Putinille </strong>mahdollisuuden tarttua ja vetää vastustajalta tatamilla jalat alta.</p><p>Tiedusteluviranomaistensa julkistaman tiedon tietäen Yhdysvaltain presidentti sanoi ettei ole mitään syytä uskoa venäläisten pyrkineen vaikuttamaan Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.</p><p>On kysyttävä itseltään, että miten suhtautuisi jos Suomen tasavallan presidentti viranomaistemme tutkinnan ollessa käynnissä antaisi ymmärtää luottavansa enemmän Venäjän tiedusteluviranomaisiin kuin Puolustusvoimiin tai Suojelupoliisiin?</p><p>Trumpin ja Putinin huipputapaaminen Helsingissä oli itsessään Suomelle eduksi.</p><p>Huipputapaaminen osoittaa, että perinteisesti toimivien Venäjä-suhteiden lisäksi Suomella on entistä tiiviimpi suhde Yhdysvaltoihin. Huipputapaaminen on vahvistus johdonmukaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme onnistumisesta. Tällaiset tapaamiset eivät synny itsestään. Yhdysvallat ja &nbsp;Venäjä ovat nyt valmiita jatkamaan keskusteluja.</p><p>Erinomaisesti toimineet kokousjärjestelyt ovat yksinkertaisesti Suomelle hyvää mainosta kun tapaamisesta kerrotaan kaikilla maailman merkittävimmillä uutiskanavilla. Kiitokset kaikille tapaamisen järjestelyiden puolesta töitä tehneille.</p><p>Presidentti Niinistön tapaamisten lisäksi ulkoministeri <strong>Timo Soini</strong> (sin.) tapasi ulkoministerit <strong>Mike Pompeon</strong> ja <strong>Sergei Lavrovin</strong>. Soini myös kommentoi huipputapaamista medialle. Ulkoministeri hoitaa tehtäviään kuten asiaan kuuluu liberaalien jatkuvasta narinasta huolimatta.</p><p>Amerikkalaisessa Fox and Friends -televisio-ohjelmassa Suomea luonnehdittiin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti &quot;erittäin neutraaliksi&quot;. Väite on täysin virheellinen.&nbsp;Suomi on selkeästi osa länttä. Olemme Euroopan unionin jäsen, sotilasliitto Naton rauhankumppani ja yksi maailman vahvimmista demokratioista.&nbsp;</p><p>Olen ylpeä siitä että olen suomalainen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikanaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Maanpuolustuskurssin avajaisissa, että "kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni".

Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat vahvistaneet Venäjän tiedusteluelinten syyllistyneen laajamittaisiin tietovarkauksiin ja informaatiokampanjaan Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan. Syytteessä on 12 venäläistä, joiden uskotaan toimineen Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tiedustelu-upseereina. Oliko Yhdysvalloissa jotain löyhästi kiinni?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa, että Yhdysvaltain ja Venäjän välinen suhde on muuttunut. Trump on oikeassa ainakin henkilötasolla hänen ja Putinin välillä. Pelkäänpä vain että suhde on muuttunut tavalla, joka ei vastaa Suomen kansallista etua. 

”Putin ei ole shakinpelaaja, vaan judoka, joka tarttuu, kun mahdollisuus siihen on," sanoi tänään puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) SuomiAreenan keskustelussa.

Trump antoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa Venäjän presidentille Vladimir Putinille mahdollisuuden tarttua ja vetää vastustajalta tatamilla jalat alta.

Tiedusteluviranomaistensa julkistaman tiedon tietäen Yhdysvaltain presidentti sanoi ettei ole mitään syytä uskoa venäläisten pyrkineen vaikuttamaan Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

On kysyttävä itseltään, että miten suhtautuisi jos Suomen tasavallan presidentti viranomaistemme tutkinnan ollessa käynnissä antaisi ymmärtää luottavansa enemmän Venäjän tiedusteluviranomaisiin kuin Puolustusvoimiin tai Suojelupoliisiin?

Trumpin ja Putinin huipputapaaminen Helsingissä oli itsessään Suomelle eduksi.

Huipputapaaminen osoittaa, että perinteisesti toimivien Venäjä-suhteiden lisäksi Suomella on entistä tiiviimpi suhde Yhdysvaltoihin. Huipputapaaminen on vahvistus johdonmukaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme onnistumisesta. Tällaiset tapaamiset eivät synny itsestään. Yhdysvallat ja  Venäjä ovat nyt valmiita jatkamaan keskusteluja.

Erinomaisesti toimineet kokousjärjestelyt ovat yksinkertaisesti Suomelle hyvää mainosta kun tapaamisesta kerrotaan kaikilla maailman merkittävimmillä uutiskanavilla. Kiitokset kaikille tapaamisen järjestelyiden puolesta töitä tehneille.

Presidentti Niinistön tapaamisten lisäksi ulkoministeri Timo Soini (sin.) tapasi ulkoministerit Mike Pompeon ja Sergei Lavrovin. Soini myös kommentoi huipputapaamista medialle. Ulkoministeri hoitaa tehtäviään kuten asiaan kuuluu liberaalien jatkuvasta narinasta huolimatta.

Amerikkalaisessa Fox and Friends -televisio-ohjelmassa Suomea luonnehdittiin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti "erittäin neutraaliksi". Väite on täysin virheellinen. Suomi on selkeästi osa länttä. Olemme Euroopan unionin jäsen, sotilasliitto Naton rauhankumppani ja yksi maailman vahvimmista demokratioista. 

Olen ylpeä siitä että olen suomalainen.

]]>
0 Kotimaa Helsinki 2018 Summit Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Venäjä Yhdysvallat Mon, 16 Jul 2018 19:42:32 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258295-judoka-tarttui-kun-sai-mahdollisuuden
Huippukokouksen tulos: nyt Suomi tarkkana! http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258292-huippukokouksen-tulos-nyt-suomi-tarkkana <p><strong>Huippukokous: Suomen kannattaa valvoa etujaan</strong></p><p>Helsingin huipputapaaminen paljasti - tietenkin sen miten hyvin presidentit Putin ja Trump tulivat toimeen &ndash; mutta ennen kaikkea sen, että presidentit ovat päässeet keskusteluyhteyteen, joka saattaa mullistaa suurvaltasuhteiden tasapainon.</p><p>En olisi ikinä voinut kuvitella tätä mutta molemmat presidentit nousivat FBI:tä vastaan!</p><p>Tämän keskustelun ja tulevan keskusteluyhteyden perustana oli tiedusteluyhteistyö ja tietojen vaihtaminen niin sodassa terrorismia kuin myös Syyrian tilanteen poliittisen rauhoittamisessa!!</p><p><strong>Vuosisadan bromance on syntynyt: Putin ja Trump aloittivat &rdquo;diilit&rdquo; puhtaalta pöydältä</strong></p><p>Helsingin tapaaminen oli riemuvoitto ennen kaikkea Venäjän presidentille, joka kykenee ja haluaa nyt hoitaa maansa etuja suoraan ja ilman minkäänlaisia ideologista painolastia. Obaman aikana Putin sai kuulla monta kertaa hänelle ikäviä uutisia ja huomautuksia ihmisoikeuksista ja kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Mutta nyt niistä ei nalkutettu. Kuten lehdistötilaisuudessa kerrottiin: agendan lista käsitteli kipukohtakysymyksiä, jotka ovat hiertäneet sukassa jo pitempään.</p><p>Putin oli elementissään. Vihdoinkin USA:n presidentti, jonka kanssa voi päästä eteenpäin! Venäjän kannalta USA:n poliittinen suhde Putiniin on vaihdellut alun ihastuksesta vähittäiseen kyllästymiseen ja haluun päästä eroon liian voimakkaasta presidentistä. Erityisesti presidentti Obaman aikana toivottiin aktiivisesti, että pääministeri Medvedev olisi haastanut Putinin. Obaman eräänä neuvonantajana toimi&nbsp; Moskovan suurlähettilääksi nostettu Michael McFaul, joka sai Obaman vakuutettua, että USAn pitää tukea presidentinvaaleissa 2012 Medvedevin jatkokautta ja julisti Putinin &quot;menneisyyden mieheksi&quot;. Näin ei kuitenkaan ollut. Rengistä ei voi tulla isäntää.</p><p><strong>Sopu Euroopan ylitse</strong></p><p>Niin Putinin kuin Trumpin päämääriin sopii hyvin se, että voimakkaat sopivat ja yleensä heikompien kustannuksella. Tämän päiväinen alfa-miesten bromance käsitteli Eurooppaa &rdquo;pienempänä suureena&rdquo;.&nbsp; Iso-Britannian on Trumpin mukaan laitettava kova kovaa vastaan ja taisteltava itselleen kunnollinen Brexit. Saksan riippuvuus Venäjästä on USA:lle tälle presidentille merkki siitä, että se peesaa poliittisesti Venäjää ja on siitä riippuvainen mutta vaatii kuitenkin sitä, että USA takaa sen turvallisuuden.</p><p>Saksalle tämä on järkyttävä uutinen. Se ei voi enää luottaa Valkoiseen taloon. (<a href="http://www.spiegel.de/politik/ausland/heiko-maas-koennen-uns-auf-das-weisse-haus-nicht-mehr-uneingeschraenkt-verlassen-a-1218669.html" title="http://www.spiegel.de/politik/ausland/heiko-maas-koennen-uns-auf-das-weisse-haus-nicht-mehr-uneingeschraenkt-verlassen-a-1218669.html">http://www.spiegel.de/politik/ausland/heiko-maas-koennen-uns-auf-das-wei...</a>).</p><p>Euroopan on nyt liittouduttava toden teolla ja tiiviisti yhteen. EU on Trumpille ei vain potentiaalinen kilpailija vaan oikea &rdquo;foe&rdquo;, joka toimii Trumpin mielestä Yhdysvaltoja vastaan. Hän jopa yritti houkutella Saksaa ohi EU:n erikoistullisopimukseen mm. tullivapaan autoviennin kanssa.&nbsp; Nyt samalla hän tunnusti, että Putin ei ole &rdquo;foe&rdquo; -eli veti Venäjän EU:n ohi.</p><p><strong>Mitä sitten Suomen pitäisi tehdä?</strong></p><p>Ensiksi on hyvä todeta, että presidentti Niinistö hoiti vierailun kunnialla. Se vahvisti Suomen erikoisasemaa. Valtiovalta kykeni hoitamaan kansainvälisen lehdistön kunnialla ja presidenttiä tarvittiin hyvänä &rdquo;hovimestarina&rdquo;.</p><p>Kyse oli reaalipolitiikan voitosta.</p><p>Saavutettu sopu kirkastaa myös sen mitä Suomen ei pidä tehdä. Mikäli EU aikoo Saksan ja Ranskan johdolla &rdquo;tiivistyä&rdquo; ja alkaa jotenkin oirehtia USA:ta ja Venäjää vastaan merkitsee se harvinaislaatuista typeryyttä.</p><p>Antaa Saksan ja Ranska puuhata tiiviimpää Unionia mutta pidetään Suomi siitä sivussa ja toimitaan reaalipolitiikan keinoin. Trumpin ja Putinin yhteistyö tullee jatkumaan vielä jonkin aikaa; ainakin Trump pyrkii aktiivisesti saamaan itselleen mieluisemman hallituksen niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa.</p><p>Venäjä taas näkee mielellään EU:n hajoavan ja eriytyvän. Edessä on jonkinlainen kriisi, jossa tärkeintä on pysyä sen ulkopuolella. Puolueettomana &ndash; kuten tänään kansainvälisessä lehdistössä toitotettiin. Trump pyrkii toiselle kaudelle vuonna 2020 ja luulen myös, että Trump ei ole mikään &rdquo;työtapaturma&rdquo; eikä hänen jälkeensä palata mihinkään &rdquo;Clinton-onnelaan&rdquo;.&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Ei ruveta Saksan hilpeäksi rengiksi</strong></p><p>Suomen ei kannata olla Saksan ja Ranskan Sancho Panza &ndash; pikkuinen ja veikeä aseenkantaja. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että ruvetaan ärvelöiksi tai järjestelemään dramaattista välienrikkoa EU:n kanssa vaan sen reaalipoliittisen pelivaran takaisin hankkimista, joka turhaan on päästetty käsistä! Suomen erikoissuhteet Yhdysvaltoihin ja Venäjään ovat niin ainutlaatuiset ja tärkeät, että niissä EU:n ei tarvitse päsmäröidä!</p><p>Panzana joudutaan sen sijaan tulevassa kriisissä vasaran ja alasimen väliin.</p><p>Vielä kerran: USA:n mahdollinen aseellinen apu on USA:n presidentin allekirjoituksen takana kun taas &rdquo;Nato-höppänöinti&rdquo; eli poliittinen Nato-prosessi veisi vuodesta 10 kymmeneen vuoteen ja toisi meille pahimmillaan &quot;jäädytetyn kriisin&quot;:&nbsp; Saksa ei tuo meille mitään sotilaallisesti ja EU on siinä mielessä pelkkä tyhjä pussi. Parhaimmillaan meitä auttaisivat andorralaiset divisioonat.</p><p>Vielä kerran rautalangasta niille, jotka eivät ymmärrä: Putinin ja Trumpin positiivinen suhtautuminen Suomeen on pääoma, jota ei kannata jättää käyttämättä.</p><p>ps. Vihamärehtijöiden ja mielenosoittajien menestys oli Suomessa aika pieni. Vaikka tanssittiin alastontanssia. Kuvitella!</p><p>Suomalaiset ovat järkevää porukkaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huippukokous: Suomen kannattaa valvoa etujaan

Helsingin huipputapaaminen paljasti - tietenkin sen miten hyvin presidentit Putin ja Trump tulivat toimeen – mutta ennen kaikkea sen, että presidentit ovat päässeet keskusteluyhteyteen, joka saattaa mullistaa suurvaltasuhteiden tasapainon.

En olisi ikinä voinut kuvitella tätä mutta molemmat presidentit nousivat FBI:tä vastaan!

Tämän keskustelun ja tulevan keskusteluyhteyden perustana oli tiedusteluyhteistyö ja tietojen vaihtaminen niin sodassa terrorismia kuin myös Syyrian tilanteen poliittisen rauhoittamisessa!!

Vuosisadan bromance on syntynyt: Putin ja Trump aloittivat ”diilit” puhtaalta pöydältä

Helsingin tapaaminen oli riemuvoitto ennen kaikkea Venäjän presidentille, joka kykenee ja haluaa nyt hoitaa maansa etuja suoraan ja ilman minkäänlaisia ideologista painolastia. Obaman aikana Putin sai kuulla monta kertaa hänelle ikäviä uutisia ja huomautuksia ihmisoikeuksista ja kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Mutta nyt niistä ei nalkutettu. Kuten lehdistötilaisuudessa kerrottiin: agendan lista käsitteli kipukohtakysymyksiä, jotka ovat hiertäneet sukassa jo pitempään.

Putin oli elementissään. Vihdoinkin USA:n presidentti, jonka kanssa voi päästä eteenpäin! Venäjän kannalta USA:n poliittinen suhde Putiniin on vaihdellut alun ihastuksesta vähittäiseen kyllästymiseen ja haluun päästä eroon liian voimakkaasta presidentistä. Erityisesti presidentti Obaman aikana toivottiin aktiivisesti, että pääministeri Medvedev olisi haastanut Putinin. Obaman eräänä neuvonantajana toimi  Moskovan suurlähettilääksi nostettu Michael McFaul, joka sai Obaman vakuutettua, että USAn pitää tukea presidentinvaaleissa 2012 Medvedevin jatkokautta ja julisti Putinin "menneisyyden mieheksi". Näin ei kuitenkaan ollut. Rengistä ei voi tulla isäntää.

Sopu Euroopan ylitse

Niin Putinin kuin Trumpin päämääriin sopii hyvin se, että voimakkaat sopivat ja yleensä heikompien kustannuksella. Tämän päiväinen alfa-miesten bromance käsitteli Eurooppaa ”pienempänä suureena”.  Iso-Britannian on Trumpin mukaan laitettava kova kovaa vastaan ja taisteltava itselleen kunnollinen Brexit. Saksan riippuvuus Venäjästä on USA:lle tälle presidentille merkki siitä, että se peesaa poliittisesti Venäjää ja on siitä riippuvainen mutta vaatii kuitenkin sitä, että USA takaa sen turvallisuuden.

Saksalle tämä on järkyttävä uutinen. Se ei voi enää luottaa Valkoiseen taloon. (http://www.spiegel.de/politik/ausland/heiko-maas-koennen-uns-auf-das-weisse-haus-nicht-mehr-uneingeschraenkt-verlassen-a-1218669.html).

Euroopan on nyt liittouduttava toden teolla ja tiiviisti yhteen. EU on Trumpille ei vain potentiaalinen kilpailija vaan oikea ”foe”, joka toimii Trumpin mielestä Yhdysvaltoja vastaan. Hän jopa yritti houkutella Saksaa ohi EU:n erikoistullisopimukseen mm. tullivapaan autoviennin kanssa.  Nyt samalla hän tunnusti, että Putin ei ole ”foe” -eli veti Venäjän EU:n ohi.

Mitä sitten Suomen pitäisi tehdä?

Ensiksi on hyvä todeta, että presidentti Niinistö hoiti vierailun kunnialla. Se vahvisti Suomen erikoisasemaa. Valtiovalta kykeni hoitamaan kansainvälisen lehdistön kunnialla ja presidenttiä tarvittiin hyvänä ”hovimestarina”.

Kyse oli reaalipolitiikan voitosta.

Saavutettu sopu kirkastaa myös sen mitä Suomen ei pidä tehdä. Mikäli EU aikoo Saksan ja Ranskan johdolla ”tiivistyä” ja alkaa jotenkin oirehtia USA:ta ja Venäjää vastaan merkitsee se harvinaislaatuista typeryyttä.

Antaa Saksan ja Ranska puuhata tiiviimpää Unionia mutta pidetään Suomi siitä sivussa ja toimitaan reaalipolitiikan keinoin. Trumpin ja Putinin yhteistyö tullee jatkumaan vielä jonkin aikaa; ainakin Trump pyrkii aktiivisesti saamaan itselleen mieluisemman hallituksen niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa.

Venäjä taas näkee mielellään EU:n hajoavan ja eriytyvän. Edessä on jonkinlainen kriisi, jossa tärkeintä on pysyä sen ulkopuolella. Puolueettomana – kuten tänään kansainvälisessä lehdistössä toitotettiin. Trump pyrkii toiselle kaudelle vuonna 2020 ja luulen myös, että Trump ei ole mikään ”työtapaturma” eikä hänen jälkeensä palata mihinkään ”Clinton-onnelaan”.  

Ei ruveta Saksan hilpeäksi rengiksi

Suomen ei kannata olla Saksan ja Ranskan Sancho Panza – pikkuinen ja veikeä aseenkantaja. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että ruvetaan ärvelöiksi tai järjestelemään dramaattista välienrikkoa EU:n kanssa vaan sen reaalipoliittisen pelivaran takaisin hankkimista, joka turhaan on päästetty käsistä! Suomen erikoissuhteet Yhdysvaltoihin ja Venäjään ovat niin ainutlaatuiset ja tärkeät, että niissä EU:n ei tarvitse päsmäröidä!

Panzana joudutaan sen sijaan tulevassa kriisissä vasaran ja alasimen väliin.

Vielä kerran: USA:n mahdollinen aseellinen apu on USA:n presidentin allekirjoituksen takana kun taas ”Nato-höppänöinti” eli poliittinen Nato-prosessi veisi vuodesta 10 kymmeneen vuoteen ja toisi meille pahimmillaan "jäädytetyn kriisin":  Saksa ei tuo meille mitään sotilaallisesti ja EU on siinä mielessä pelkkä tyhjä pussi. Parhaimmillaan meitä auttaisivat andorralaiset divisioonat.

Vielä kerran rautalangasta niille, jotka eivät ymmärrä: Putinin ja Trumpin positiivinen suhtautuminen Suomeen on pääoma, jota ei kannata jättää käyttämättä.

ps. Vihamärehtijöiden ja mielenosoittajien menestys oli Suomessa aika pieni. Vaikka tanssittiin alastontanssia. Kuvitella!

Suomalaiset ovat järkevää porukkaa.

]]>
44 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258292-huippukokouksen-tulos-nyt-suomi-tarkkana#comments Kotimaa Helsingin huippukokous Trump Vladimir Putin Mon, 16 Jul 2018 18:02:54 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258292-huippukokouksen-tulos-nyt-suomi-tarkkana
Suomi on yhä sillanrakentaja http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258285-suomi-on-yha-sillanrakentaja <p>Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien <strong>Donald</strong> <strong>Trumpin</strong> ja <strong>Vladimir</strong> <strong>Putinin</strong> huippukokous Helsingissä on historiallinen, vaikka tuloksista ei vielä tiedetäkään.. Suomelle se ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, sillä idän ja lännen johtajat ovat kohdanneet täällä ennenkin.&nbsp;</p><p>Vuonna 1975 <strong>Gerald</strong> <strong>Ford</strong> ja <strong>Leonid</strong> <strong>Brežnev</strong> neuvottelivat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen yhteydessä ydinaserajoituksista. Vuonna 1990 <strong>George</strong> <strong>Bush</strong> vanhempi ja <strong>Mihail</strong> <strong>Gorbatšov</strong> keskustelivat Persianlahden sodasta ja vuonna 1997 <strong>Bill</strong> <strong>Clinton</strong> ja <strong>Boris</strong> <strong>Jeltsin</strong> saivat aikaan sopimuksen, jossa Venäjä käytännössä myöntyi siihen, että sotilasliitto Nato voi laajentua entisiin sosialistimaihin.</p><p>Riippumatta siitä, mikä on suurvaltojen neuvottelujen sisältö ja tulos, Suomi on vuosikymmenten ajan onnistunut toimimaan sillanrakentajana idän ja lännen välissä.</p><p>Ennen tällaisesta oltiin yksiselitteisesti ylpeitä. Nyt meiltäkin löytyy asenteita, joiden mukaan tässä on jotain epäilyttävää, suorastaan vahingollista. Siksi Suomessa on nähty erikoisia rituaalitansseja siitä, ettei Suomi ole &rdquo;puolueeton&rdquo; tai &rdquo;neutraali&rdquo;. Erityisesti nimeltä mainitsematon eduskunnan alainen tutkimuslaitos on ottanut sanoman monistamisen asiakseen.</p><p>Jopa maan hallituksen varapääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja <strong>Petteri</strong> <strong>Orpo</strong> katsoo aiheelliseksi twiitata englanniksi, ettei Suomi ole &rdquo;neutraali&rdquo;. Tämä siitä huolimatta, että mielipidemittauksen mukaan 69 prosenttia hänen oman puolueensa kannattajista <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/jos-lahialueella-syttyy-sota-suomi-ei-jaa-sen-ulkopuolelle-silti-suomalaiset-kavahtavat-sotilaallista-liittoutumista-200684722/">sanoo</a>&nbsp;voivansa hyväksyä, että Suomi määritellään puolueettomaksi. Kokoomuslaiset ovat itse asiassa enemmän tätä mieltä kuin muiden puolueiden kannattajat.</p><p>On selvä, ettei Suomi ole puolueeton kylmän sodan malliin. Suomi kuuluu Euroopan unioniin ja on ollut poliittisesti osa &rdquo;länttä&rdquo;. Kulttuurisesti Suomi on ollut länsimaa satoja vuosia ja Euroopassa aina. Luulisi tämä olevan selvää ilman jatkuvia uskontunnustuksia</p><p>Suomi on kuitenkin sotilaallisesti liittoumaton maa. Tässä kohtaa saivarrellaan yleensä siitä, että virallinen määritelmä on &rdquo;sotilasliittoon kuulumaton&rdquo;. Kun valtio ei kuulu sotilasliittoon, siitä seuraa silti se, että se on sotilaallisesti liittoutumaton.</p><p>Tämä on oleellinen osa sitä, miksi Suomi valikoitui kokouspaikaksi, joka kelpaa sekä Yhdysvalloille että Venäjälle. Ilmastoituja kokoustiloja, ruokaa ja poliiseja kadun varteen osaavat tarjota muutkin maat, olkoonkin, että myös tässä suhteessa Suomeen voi luottaa kokonaisvaltaisesti. Nämä taustatekijät vaikuttavat myös siihen, että Yhdysvaltojen ja Venäjän asevoimien komentajat tapasivat Suomessa ennen presidenttejä.</p><p>Huippukokouksen järjestäminen Helsingissä on tunnustus Suomen ulkopolitiikalle. Sen keskeinen osa sotilaallinen liittoumattomuus sekä hyvät suhteet itään ja länteen. Ne ovat hyvät siksi, että niitä on tietoisesti vaalittu ja rakennettu. Tässä presidentti <strong>Sauli</strong> <strong>Niinistöllä</strong> on ollut iso panos.</p><p>Tämä jää tosiasiaksi, vaikka se turhauttaakin niitä, jotka haluisivat Suomen irtautuvan tästä linjasta.&nbsp;</p><p>Kokonaan eri raide Trumpin ja Putinin keskustelujen sisältö. Siihen Suomella on vain vähän vaikutusvaltaa.</p><p>Se kuitenkin tiedetään, että presidentti Niinistö on aiemmissa kohtaamisissa Trumpin ja Putinin kanssa pitänyt esillä niin ilmastonmuutosta kuin kansainvälisen, sääntöpohjaisen järjestelmän tärkeyttä &ndash; toisin sanoen Suomen ulkopolitiikan linjaa. Näin on varmasti nytkin. Tämä oli myös se, mitä ennen kokousta pidetyssä mielenosoituksessa vaadittiin.</p><p>Saavutus on silti sekin, että tällainen tapaaminen järjestetään.</p><p>Pitkän linjan suurlähettiläs <strong>Jukka</strong> <strong>Valtasaari</strong> toi Ylen aamu-televisiossa hyvin esiin, että suomalaisesta näkökulmasta on outoa, että ei puhuttaisi, jos on vastakkainasettelua.&nbsp;</p><p>Kansainvälisiä kriisejä ei ratkota ystävien ja kalakavereiden kesken, joiden kanssa tulee muutenkin juttuun. Välillä on antauduttava keskusteluihin myös inhokkien kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huippukokous Helsingissä on historiallinen, vaikka tuloksista ei vielä tiedetäkään.. Suomelle se ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, sillä idän ja lännen johtajat ovat kohdanneet täällä ennenkin. 

Vuonna 1975 Gerald Ford ja Leonid Brežnev neuvottelivat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen yhteydessä ydinaserajoituksista. Vuonna 1990 George Bush vanhempi ja Mihail Gorbatšov keskustelivat Persianlahden sodasta ja vuonna 1997 Bill Clinton ja Boris Jeltsin saivat aikaan sopimuksen, jossa Venäjä käytännössä myöntyi siihen, että sotilasliitto Nato voi laajentua entisiin sosialistimaihin.

Riippumatta siitä, mikä on suurvaltojen neuvottelujen sisältö ja tulos, Suomi on vuosikymmenten ajan onnistunut toimimaan sillanrakentajana idän ja lännen välissä.

Ennen tällaisesta oltiin yksiselitteisesti ylpeitä. Nyt meiltäkin löytyy asenteita, joiden mukaan tässä on jotain epäilyttävää, suorastaan vahingollista. Siksi Suomessa on nähty erikoisia rituaalitansseja siitä, ettei Suomi ole ”puolueeton” tai ”neutraali”. Erityisesti nimeltä mainitsematon eduskunnan alainen tutkimuslaitos on ottanut sanoman monistamisen asiakseen.

Jopa maan hallituksen varapääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo katsoo aiheelliseksi twiitata englanniksi, ettei Suomi ole ”neutraali”. Tämä siitä huolimatta, että mielipidemittauksen mukaan 69 prosenttia hänen oman puolueensa kannattajista sanoo voivansa hyväksyä, että Suomi määritellään puolueettomaksi. Kokoomuslaiset ovat itse asiassa enemmän tätä mieltä kuin muiden puolueiden kannattajat.

On selvä, ettei Suomi ole puolueeton kylmän sodan malliin. Suomi kuuluu Euroopan unioniin ja on ollut poliittisesti osa ”länttä”. Kulttuurisesti Suomi on ollut länsimaa satoja vuosia ja Euroopassa aina. Luulisi tämä olevan selvää ilman jatkuvia uskontunnustuksia

Suomi on kuitenkin sotilaallisesti liittoumaton maa. Tässä kohtaa saivarrellaan yleensä siitä, että virallinen määritelmä on ”sotilasliittoon kuulumaton”. Kun valtio ei kuulu sotilasliittoon, siitä seuraa silti se, että se on sotilaallisesti liittoutumaton.

Tämä on oleellinen osa sitä, miksi Suomi valikoitui kokouspaikaksi, joka kelpaa sekä Yhdysvalloille että Venäjälle. Ilmastoituja kokoustiloja, ruokaa ja poliiseja kadun varteen osaavat tarjota muutkin maat, olkoonkin, että myös tässä suhteessa Suomeen voi luottaa kokonaisvaltaisesti. Nämä taustatekijät vaikuttavat myös siihen, että Yhdysvaltojen ja Venäjän asevoimien komentajat tapasivat Suomessa ennen presidenttejä.

Huippukokouksen järjestäminen Helsingissä on tunnustus Suomen ulkopolitiikalle. Sen keskeinen osa sotilaallinen liittoumattomuus sekä hyvät suhteet itään ja länteen. Ne ovat hyvät siksi, että niitä on tietoisesti vaalittu ja rakennettu. Tässä presidentti Sauli Niinistöllä on ollut iso panos.

Tämä jää tosiasiaksi, vaikka se turhauttaakin niitä, jotka haluisivat Suomen irtautuvan tästä linjasta. 

Kokonaan eri raide Trumpin ja Putinin keskustelujen sisältö. Siihen Suomella on vain vähän vaikutusvaltaa.

Se kuitenkin tiedetään, että presidentti Niinistö on aiemmissa kohtaamisissa Trumpin ja Putinin kanssa pitänyt esillä niin ilmastonmuutosta kuin kansainvälisen, sääntöpohjaisen järjestelmän tärkeyttä – toisin sanoen Suomen ulkopolitiikan linjaa. Näin on varmasti nytkin. Tämä oli myös se, mitä ennen kokousta pidetyssä mielenosoituksessa vaadittiin.

Saavutus on silti sekin, että tällainen tapaaminen järjestetään.

Pitkän linjan suurlähettiläs Jukka Valtasaari toi Ylen aamu-televisiossa hyvin esiin, että suomalaisesta näkökulmasta on outoa, että ei puhuttaisi, jos on vastakkainasettelua. 

Kansainvälisiä kriisejä ei ratkota ystävien ja kalakavereiden kesken, joiden kanssa tulee muutenkin juttuun. Välillä on antauduttava keskusteluihin myös inhokkien kanssa.

]]>
6 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258285-suomi-on-yha-sillanrakentaja#comments Kotimaa helsinki2018 Trump Vladimir Putin Mon, 16 Jul 2018 13:45:16 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258285-suomi-on-yha-sillanrakentaja
Sijoittaisinko kannabisosakkeisiin? http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258267-sijoittaisinko-kannabisosakkeisiin <p>Kannabisosakekauppiaat ovat liikkeellä. Markkinointi on aggressiivista ja se herättää ihmisissä ihmetystä. Onko liiketoiminta laillista? Voiko osakkeista oikeasti saada yli 100% voitot? Kannattaako kannabisosakkeisiin sijoittaminen? Haluan varoittaa sekä kannabiksen käytön riskeistä, että riskisijoittamisesta. Siitä on kyse, kun luvataan isoja voittoja. Kannabikseen liittyvä kansainvälisesti toiminta on moninaista, lainsäädäntö vaihtelee ja markkinoihin liittyy useita riskejä.</p><p>Maailmalla suhtautuminen huumeisiin vaihtelee. Äärilaidat ovat hyvin kaukana toisistaan. Suomi kulkee keskitietä. Suomi noudattaa ns. kahden raiteen politiikkaa, joka on mielestäni ollut menestystarina. Sen kautta voidaan turvata kansanterveyttä, erilaisia päihdepalveluja ja viranomaisyhteistyötä. Samanaikaisesti se antaa signaalin siitä, että huumeiden käyttö ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.</p><p>Vuoden markkinointilause kuuluu: &rdquo;kyllä kannabiksen laillistaminen on välttämätöntä.&rdquo; Kannabiksen laillistaminen Kanadassa näyttää lataavan odotuksia muuallakin. Bisnesmiehet ovat hereillä. Itse en usko, että Suomessa on tällä hetkellä laillistamispaineita. Tämän vahvistavat maamme ministerien kannanotot.</p><p>Markkinat toimivat niin, että siellä missä on kysyntää, on tarjontaa. En ole yllättynyt siitä, että lakimuutos Kanadassa vaikuttaa osakemarkkinoihin. Näinhän markkinat toimivat. Kannabiksen laillistamisen myötä Kanadalla on taloudellisesti etulyöntiasema markkinoilla. Kun Kanadassa lainsäädäntö mahdollistaa sen, että kannabisteollisuus voi listautua pörssiin, on toiminta vahvemmalla taloudellisella pohjalla kuin muualla. Useissa maissa kannabisyhtiöille ei myönnetä pankkitilejä tai toimintaedellytyksiä. Joka tapauksessa bisneksessä liikkuvat isot rahat, joko laillisesti tai laittomasti. Syntyykö kannabismarkkinakupla ja puhkeaako se Kanadan päätöksen jälkimainingeissa, jää nähtäväksi. Se on joka tapauksessa selvä, ettei kannabiksen laillistamispäätöksen seurauksia voi kukaan tietää.</p><p>Kuka Suomessa sijoittaisi kannabikseen, etenkin kun kannabissijoittamisessa on erityisiä riskitekijöitä? Suomalaisten asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat lieventyneet samalla kun kannabiksen satunnaiskäyttö on yleistynyt. Suomessa voidaan mielestäni puhua huumeiden käytön arkipäiväistymisestä, käyttö koskettaa yhä useamman suomalaisen elämää läheisenä tai käyttäjänä. Suomalaisten kannabista kokeilleiden ja kannabista viikoittain käyttävien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä juuri tästä ryhmästä löytyvät Suomessa aktiivisimmin kannabiksen laillistamista ajavat ihmiset. He ovat myös ihmisiä, jotka uskovat laillisten kannabismarkkinoiden vahvistumiseen tulevaisuuden Suomessa, vaikka ministerit puhuvat muuta.</p><p>Kannabista pohdittaessa katseen tulisi erityisesti kääntyä lapsiin ja nuoriin sekä siihen, miten aikuisväestön asenteet vaikuttavat tulevaisuuteemme. Etenkin nuorten keskuudessa kannabiksen käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. On huomioitava, että käytöstä saattaa aiheutua vakavia ongelmia. Eräs nuori totesikin minulle: &rdquo;En usko kannabispsykoosiin.&rdquo; Ymmärrän, että siihen on vaikea uskoa, jos ei ole ikinä ollut psykiatrisessa sairaanhoidossa tai nähnyt psykoosia. Oma toiveeni on, ettei kukaan joutuisi kannabispsykoosiin omakohtaisesti tutustumaan.</p><p>Kannabisosakkeisiin sijoittaja mahdollistaa kannabisfirmojen toiminnan kehittämisen sekä vahvistaa niiden vaikutusvaltaa. Sijoittajat toimivat myös vapauttamisen puolesta, sillä laillistaminen tuottaisi heille voittoja. Kannabissijoittamiseen Suomessa liittyy epäeettisen sijoittamisen piirteitä, joissa inhimillisyys voi jäädä talouden jalkoihin.</p><p>Miten tulisi suhtautua kannabissijoittamiseen ja kannabikseen? Kiihkottomasti on oma vastaukseni. Missä voitot ovat suurimmat, tappion riski on myös suurin. Itse sijoituslogiikkaa ajatellessa, en ainakaan eläkerahojani kannabisosakkeisiin sijoittaisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kannabisosakekauppiaat ovat liikkeellä. Markkinointi on aggressiivista ja se herättää ihmisissä ihmetystä. Onko liiketoiminta laillista? Voiko osakkeista oikeasti saada yli 100% voitot? Kannattaako kannabisosakkeisiin sijoittaminen? Haluan varoittaa sekä kannabiksen käytön riskeistä, että riskisijoittamisesta. Siitä on kyse, kun luvataan isoja voittoja. Kannabikseen liittyvä kansainvälisesti toiminta on moninaista, lainsäädäntö vaihtelee ja markkinoihin liittyy useita riskejä.

Maailmalla suhtautuminen huumeisiin vaihtelee. Äärilaidat ovat hyvin kaukana toisistaan. Suomi kulkee keskitietä. Suomi noudattaa ns. kahden raiteen politiikkaa, joka on mielestäni ollut menestystarina. Sen kautta voidaan turvata kansanterveyttä, erilaisia päihdepalveluja ja viranomaisyhteistyötä. Samanaikaisesti se antaa signaalin siitä, että huumeiden käyttö ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

Vuoden markkinointilause kuuluu: ”kyllä kannabiksen laillistaminen on välttämätöntä.” Kannabiksen laillistaminen Kanadassa näyttää lataavan odotuksia muuallakin. Bisnesmiehet ovat hereillä. Itse en usko, että Suomessa on tällä hetkellä laillistamispaineita. Tämän vahvistavat maamme ministerien kannanotot.

Markkinat toimivat niin, että siellä missä on kysyntää, on tarjontaa. En ole yllättynyt siitä, että lakimuutos Kanadassa vaikuttaa osakemarkkinoihin. Näinhän markkinat toimivat. Kannabiksen laillistamisen myötä Kanadalla on taloudellisesti etulyöntiasema markkinoilla. Kun Kanadassa lainsäädäntö mahdollistaa sen, että kannabisteollisuus voi listautua pörssiin, on toiminta vahvemmalla taloudellisella pohjalla kuin muualla. Useissa maissa kannabisyhtiöille ei myönnetä pankkitilejä tai toimintaedellytyksiä. Joka tapauksessa bisneksessä liikkuvat isot rahat, joko laillisesti tai laittomasti. Syntyykö kannabismarkkinakupla ja puhkeaako se Kanadan päätöksen jälkimainingeissa, jää nähtäväksi. Se on joka tapauksessa selvä, ettei kannabiksen laillistamispäätöksen seurauksia voi kukaan tietää.

Kuka Suomessa sijoittaisi kannabikseen, etenkin kun kannabissijoittamisessa on erityisiä riskitekijöitä? Suomalaisten asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat lieventyneet samalla kun kannabiksen satunnaiskäyttö on yleistynyt. Suomessa voidaan mielestäni puhua huumeiden käytön arkipäiväistymisestä, käyttö koskettaa yhä useamman suomalaisen elämää läheisenä tai käyttäjänä. Suomalaisten kannabista kokeilleiden ja kannabista viikoittain käyttävien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä juuri tästä ryhmästä löytyvät Suomessa aktiivisimmin kannabiksen laillistamista ajavat ihmiset. He ovat myös ihmisiä, jotka uskovat laillisten kannabismarkkinoiden vahvistumiseen tulevaisuuden Suomessa, vaikka ministerit puhuvat muuta.

Kannabista pohdittaessa katseen tulisi erityisesti kääntyä lapsiin ja nuoriin sekä siihen, miten aikuisväestön asenteet vaikuttavat tulevaisuuteemme. Etenkin nuorten keskuudessa kannabiksen käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. On huomioitava, että käytöstä saattaa aiheutua vakavia ongelmia. Eräs nuori totesikin minulle: ”En usko kannabispsykoosiin.” Ymmärrän, että siihen on vaikea uskoa, jos ei ole ikinä ollut psykiatrisessa sairaanhoidossa tai nähnyt psykoosia. Oma toiveeni on, ettei kukaan joutuisi kannabispsykoosiin omakohtaisesti tutustumaan.

Kannabisosakkeisiin sijoittaja mahdollistaa kannabisfirmojen toiminnan kehittämisen sekä vahvistaa niiden vaikutusvaltaa. Sijoittajat toimivat myös vapauttamisen puolesta, sillä laillistaminen tuottaisi heille voittoja. Kannabissijoittamiseen Suomessa liittyy epäeettisen sijoittamisen piirteitä, joissa inhimillisyys voi jäädä talouden jalkoihin.

Miten tulisi suhtautua kannabissijoittamiseen ja kannabikseen? Kiihkottomasti on oma vastaukseni. Missä voitot ovat suurimmat, tappion riski on myös suurin. Itse sijoituslogiikkaa ajatellessa, en ainakaan eläkerahojani kannabisosakkeisiin sijoittaisi.

]]>
81 http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258267-sijoittaisinko-kannabisosakkeisiin#comments Kotimaa Kannabis huumeet päihdepolitiikka Markkinatalous Mon, 16 Jul 2018 07:39:35 +0000 Mirka Vainikka http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258267-sijoittaisinko-kannabisosakkeisiin
Irti Ottawan sopimuksesta http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258269-irti-ottawan-sopimuksesta <p>Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen 2011 oli rauhanajan &rdquo;hölmön tölväys&rdquo;. Liittymällä sopimukseen Suomen sotilaalliseen puolustukseen tehtiin aukko, joka ei auta ketään muuta kuin kimppuumme hyökkäävää vihollista. Maailman maista suurin osa on liittynyt sopimukseen, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Israel.</p><p>Ottawan sopimuksen mukaisesti Suomessa on rikoslailla tehty rangaistavaksi henkilömiinojen kehittäminen, valmistaminen, varastointi, kuljetus ja käyttö. Sopimus kieltää mm. tähystämättöminä käytettävät miinat (kuten vanhat sakara- ja putkimiinat) sekä henkilömiinojen käyttämisen muutoin kuin suoran näkökontaktin tapahtuvan laukaisun perusteella. Sopimus kieltää miinojen laukaisun esimerkiksi lennokkitähysteisesti.</p><p>Nykyisen hallituksen ohjelmaan ei saatu yrityksestäni huolimatta Ottawan sopimuksesta irtautumista. Siihen kirjattiin, että Suomi kehittää korvaavia Ottawan sopimuksen mukaisia asejärjestelmiä. Tästä esimerkki on julkisuudessakin mainittu &rdquo;hyppykaveri&rdquo;.</p><p>Korvaavat asejärjestelmät ovat tärkeitä, ja kehitystyö jatkuu, mutta ne eivät kokonaan poista sotilaalliseen puolustukseen syntynyttä aukkoa. Ne toimivat laastarina, mutta kattavaa miinakauhua ne eivät palauta. Jalkaväkimiinat ovat edullisia ja kotimaisia puolustusaseita, jotka ovat maastossamme hyvin tehokkaita.</p><p>Ensi keväänä Suomessa on eduskuntavaalit ja siksi nyt on oikea aika käydä keskustelua, jotta seuraavan eduskunnan aikana Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta ja palauttaa miinakauhun takaisin sotilaallisen suorituskyvyn keinovalikoimaan.</p><p>Sopimuksesta irtaannutaan ilmoittamalla siitä YK:lle kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Jos sota syttyy irtisanomisaikana, jatkuu miinakielto sodan loppuun saakka. Mitä vikkelämmin ilmoitus tehdään, sitä nopeammin Suomen sotilaallinen puolustuskyky vahvistuu.</p><p>Itse en ole neljättä vuotta maailmalla puolustusministerinä kulkeneena havainnut sellaista palautetta, että Ottawan sopimuksesta irtaantuminen aiheuttaisi meille minkäänlaista mainehaittaa. Päinvastoin kunnioitusta herättää se, että sotilasliittoon kuulumaton Suomi vastaa itsenäisesti valtioalueensa puolustuksesta ja tekee sen kaikin käytettävissään olevin keinoin.</p> Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen 2011 oli rauhanajan ”hölmön tölväys”. Liittymällä sopimukseen Suomen sotilaalliseen puolustukseen tehtiin aukko, joka ei auta ketään muuta kuin kimppuumme hyökkäävää vihollista. Maailman maista suurin osa on liittynyt sopimukseen, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Israel.

Ottawan sopimuksen mukaisesti Suomessa on rikoslailla tehty rangaistavaksi henkilömiinojen kehittäminen, valmistaminen, varastointi, kuljetus ja käyttö. Sopimus kieltää mm. tähystämättöminä käytettävät miinat (kuten vanhat sakara- ja putkimiinat) sekä henkilömiinojen käyttämisen muutoin kuin suoran näkökontaktin tapahtuvan laukaisun perusteella. Sopimus kieltää miinojen laukaisun esimerkiksi lennokkitähysteisesti.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan ei saatu yrityksestäni huolimatta Ottawan sopimuksesta irtautumista. Siihen kirjattiin, että Suomi kehittää korvaavia Ottawan sopimuksen mukaisia asejärjestelmiä. Tästä esimerkki on julkisuudessakin mainittu ”hyppykaveri”.

Korvaavat asejärjestelmät ovat tärkeitä, ja kehitystyö jatkuu, mutta ne eivät kokonaan poista sotilaalliseen puolustukseen syntynyttä aukkoa. Ne toimivat laastarina, mutta kattavaa miinakauhua ne eivät palauta. Jalkaväkimiinat ovat edullisia ja kotimaisia puolustusaseita, jotka ovat maastossamme hyvin tehokkaita.

Ensi keväänä Suomessa on eduskuntavaalit ja siksi nyt on oikea aika käydä keskustelua, jotta seuraavan eduskunnan aikana Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta ja palauttaa miinakauhun takaisin sotilaallisen suorituskyvyn keinovalikoimaan.

Sopimuksesta irtaannutaan ilmoittamalla siitä YK:lle kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Jos sota syttyy irtisanomisaikana, jatkuu miinakielto sodan loppuun saakka. Mitä vikkelämmin ilmoitus tehdään, sitä nopeammin Suomen sotilaallinen puolustuskyky vahvistuu.

Itse en ole neljättä vuotta maailmalla puolustusministerinä kulkeneena havainnut sellaista palautetta, että Ottawan sopimuksesta irtaantuminen aiheuttaisi meille minkäänlaista mainehaittaa. Päinvastoin kunnioitusta herättää se, että sotilasliittoon kuulumaton Suomi vastaa itsenäisesti valtioalueensa puolustuksesta ja tekee sen kaikin käytettävissään olevin keinoin.

]]>
68 http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258269-irti-ottawan-sopimuksesta#comments Kotimaa Mon, 16 Jul 2018 05:06:19 +0000 Jussi Niinistö http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258269-irti-ottawan-sopimuksesta
Emme luota Trumpiin ja Putiniin, pitäisikö muka? http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258244-emme-luota-trumpiin-ja-putiniin-pitaisiko-muka <p>Maanantaina Helsingissä tapaavat Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat epäonnistuneet tärkeimmässä tehtävässä, joka heillä suurvaltajohtajina on: turvallisuuden ja vakauden luomisessa maailmaan.</p><p>Putin on horjuttanut maailmaa voimallisemmin keväästä 2014, jolloin Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta ja jatkoi sotatoimien ylläpitämistä Itä-Ukrainassa. Jo sitä oli edeltänyt Georgian sota vuonna 2008, jonka jäljiltä Etelä-Ossetia ja Abhasia siirtyivät Venäjän asevoimien hallintaan, ja <a href="https://www.verkkouutiset.fi/nain-venaja-valtasi-rajan-ja-esti-georgian-nato-haaveet/">sekin kriisi jäi päälle jäätyneenä</a>.</p><p>Venäläistä horjutustyötä ja hämmingin luomista on nähty viime vuosina toistuvasti Itämerellä ja esimerkiksi Euroopan turvapaikanhakijakriisin aikaan Suomen itärajalla vuoden 2016 alussa sekä<a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/253839-donald-trumpin-painostus-kovenee-ex-suurlahettilas-putinia-kohdeltava-henkilona-joka"> Yhdysvaltain presidentinvaaleissa</a> saman vuoden aikana.</p><p>Trump pääsi valtaan vuoden 2017 alussa, mistä ovat seuranneet hänen läntistäkin yhtenäisyyttä horjuttavat kaupalliset toimensa, epäsovun lietsonta läntisessä puolustusliitto Natossa ja kaikki muu vastakkainasettelujen rakentelu maailmassa.</p><p>Ei siis ihme, että emme luota heihin. Vain kaksi sadasta suomalaisesta arvioi Putinin tehneen maailmasta turvallisemman paikan ja melkein yhtä harva eli neljä sadasta uskoo Trumpin kyenneen tähän, kuten <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10297563">Ylen kysely hiljattain kertoi</a>.</p><p><strong>Nyt me suomalaisetkin mietimme</strong>, mitä nämä kaksi epävakauden aiheuttajaa saavat yhdessä aikaan Helsingissä. Asiantuntijat eivät odota ihmeitä.</p><p>Yksi mielenkiintoinen arvio saatiin lukea Helsingin Sanomista, jossa Bill Clintonin presidenttikaudella Suomessa suurlähettiläänä toiminut Derek Shearer arvioi tapaamisen olevan teatteria.</p><p>&rdquo;Mitään todellisia asioita ei ole edes käsiteltävänä. Toive on pikemminkin, ettei mitään suurempaa vahinkoa tapahdu&rdquo;, <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005755862.html">Shearer sanoi HS:ssa</a>.</p><p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan korostaa keskustelun merkitystä, mutta eivät hänenkään odotukset aivan katossa ole. Niinistö toivoo maltillisesti, että &rdquo;saisimme hivenen signaalia siihen suuntaan, että jännitteet olisivat lientymässä&rdquo;, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/253821-sauli-niinisto-ennakoi-huippukokousta-svtlla-parempi-keskustella-kuin-olla-hiljaa?ref=suosituimmat">hän ruotsalaiselle SVT:lle totesi.</a></p><p>Todennäköisesti juuri kukaan muu kuin Trump ja Putin ei tiedä, mistä kaikesta he aikovat keskustella. Voi olla, että huomisenkaan jälkeen tästä ei paljoa tietoa julkisuuteen jaeta. Näin oli asian laita esimerkiksi silloin, kun Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton tapasi Venäjän presidentin Boris Jeltsinin Helsingissä 1997.</p><p>Jeltsin oli tuolloin yrittänyt taivutella Clintonia siihen, ettei Baltian maita Viroa, Latviaa ja Liettuaa otettaisi Naton jäseniksi. Tästä ja Yhdysvaltain tyrmäyksestä <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005755778.html">on kertonut muun muassa Ilta-Sanomat</a> viitaten Yhdysvaltain ex-apulaisulkoministeri Strobe Talbottin muistelmiin vuodelta 2002.</p><p>Baltian maat liittyivät Natoon vuoden 2004 maaliskuussa 1990-luvulla alkaneen prosessin seurauksena. Siinä samassa rytäkässä, presidenttien Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen aikana, olisi Suomikin voinut pyrkiä onnistuneesti Natoon, mutta haluja ei ollut ja se onkin aivan toinen tarina.</p><p><strong>Koska suurvallat ovat ennenkin</strong> puhuneet pienempien maiden päiden yli, voisiko näin tapahtua myös nyt niin, että se koskisi suoraan myös suomalaisia?</p><p>Eri spekulaatioissa on vedetty esille, että Trump voisi antaa Putinille hyväksyntänsä Krimistä Ukrainan pään yli ja Yhdysvaltoja väkirikkaammasta Euroopan unionista välittämättä. On myös pohdittu, että Trump voisi ehkä luvata Putinille kauppapakotteiden purkamisen osana jotain diiliä.</p><p>Vaikka Trump menisi jotain lupaamaankin Krimistä tai kauppapakotteista, eivät hänen sanansa näissä asioissa ole kovinkaan painavia, sillä vastassa on amerikkalainen poliittinen koneisto, joka lyö jarrut. Tästä on muistuttanut kansainvälisen politiikan asiantuntija Melinda Haring.</p><p>&rdquo;Viime heinäkuussa Yhdysvaltain kongressi teki presidentille hyvin vaikeaksi muuttaa sanktioita hyväksymällä lain, joka antaa kongressille veto-oikeuden kaikkiin yrityksiin helpottaa niitä&rdquo;, <a href="http://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/stop-freaking-out-trump-has-less-power-than-everyone-thinks">Haring kirjoittaa Atlantic Councilin sivuilla</a>.</p><p>Trumpin kädet ovat sidotut myös esimerkiksi Naton suhteen, vaikka hän heitteli viime viikolla puolihuolimattomasti, että USA voisi vaikka lähteä Natosta. Tosiasiassa Nato-sopimus on osa Yhdysvaltain lainsäädäntöä, joten vetäytyminen edellyttäisi kongressin päätöstä, kuten ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola Twitterissä huomautti.</p><p>Yhtä kaikki, Trump on parlamentaarisen valvonnan alla toimiva suurvaltajohtaja, joka joutunee joka tapauksessa vaihtoon kahden ja puolen vuoden päästä tai viimeistään kuuden ja puolen vuoden päästä, koska kaksi kautta on ehdoton maksimi. Demokratia korjaa itse itsensä.</p><p><strong>Putinin ja Venäjän suhteen ei voi sanoa samaa</strong>. Putin on hallinnut maataan nyt yli 18 vuotta. Menossa on neljäs presidenttikausi, eikä muodollinen käväisy pääministerinä kaventanut hänen yksinvaltaansa.</p><p>Putinin nykyinen kausi kestää vuoteen 2024 asti. Siitäkin eteenpäin hänen kädenjälkensä voi olettaa näkyvän valtiossa, jota ei voi kansanvallaksi mitenkään nimittää, koska maan parlamentti eli duuma on johtajansa käsikassara. Vallanpitäjän kannalta tärkein viestintäväline eli televisio on Kremlin hallinnassa, eikä oikeuslaitokseenkaan voi läntiseen tapaan luottaa.</p><p>Trumpin syvä epäluottamus demokratian kulmakivenä olevaa moniarvoista tiedonvälitystä kohtaan ja myös jotkut erikoiset käsitykset oikeudesta ja ihmisoikeuksista ovat sitä luokkaa, että kysyä sopii, onko putinilainen yhteiskunta viime kädessä hänenkin ihanteensa.</p><p>Vaikka tähän Helsingissä kohtaavaan kaksikkoon on täysin perusteltua olla luottamatta, on hyvä, että he kohtaavat juuri meidän pääkaupungissamme. Ulkopoliittinen johtomme, tasavallan presidentti etunenässä, on etuoikeutetussa asemassa kuulemaan suoraan hevosen suusta, mitä näiden johtajien päässä tällä hetkellä liikkuu.</p><p>Vastalahjaksi heille tarjotaan uskoakseni suomalaistyyppistä maltillisuuden ilosanomaa. Se tulee maailmaa jo aivan liikaa horjuttaneelle kaksikolle tarpeeseen.</p> Maanantaina Helsingissä tapaavat Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat epäonnistuneet tärkeimmässä tehtävässä, joka heillä suurvaltajohtajina on: turvallisuuden ja vakauden luomisessa maailmaan.

Putin on horjuttanut maailmaa voimallisemmin keväästä 2014, jolloin Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta ja jatkoi sotatoimien ylläpitämistä Itä-Ukrainassa. Jo sitä oli edeltänyt Georgian sota vuonna 2008, jonka jäljiltä Etelä-Ossetia ja Abhasia siirtyivät Venäjän asevoimien hallintaan, ja sekin kriisi jäi päälle jäätyneenä.

Venäläistä horjutustyötä ja hämmingin luomista on nähty viime vuosina toistuvasti Itämerellä ja esimerkiksi Euroopan turvapaikanhakijakriisin aikaan Suomen itärajalla vuoden 2016 alussa sekä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa saman vuoden aikana.

Trump pääsi valtaan vuoden 2017 alussa, mistä ovat seuranneet hänen läntistäkin yhtenäisyyttä horjuttavat kaupalliset toimensa, epäsovun lietsonta läntisessä puolustusliitto Natossa ja kaikki muu vastakkainasettelujen rakentelu maailmassa.

Ei siis ihme, että emme luota heihin. Vain kaksi sadasta suomalaisesta arvioi Putinin tehneen maailmasta turvallisemman paikan ja melkein yhtä harva eli neljä sadasta uskoo Trumpin kyenneen tähän, kuten Ylen kysely hiljattain kertoi.

Nyt me suomalaisetkin mietimme, mitä nämä kaksi epävakauden aiheuttajaa saavat yhdessä aikaan Helsingissä. Asiantuntijat eivät odota ihmeitä.

Yksi mielenkiintoinen arvio saatiin lukea Helsingin Sanomista, jossa Bill Clintonin presidenttikaudella Suomessa suurlähettiläänä toiminut Derek Shearer arvioi tapaamisen olevan teatteria.

”Mitään todellisia asioita ei ole edes käsiteltävänä. Toive on pikemminkin, ettei mitään suurempaa vahinkoa tapahdu”, Shearer sanoi HS:ssa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan korostaa keskustelun merkitystä, mutta eivät hänenkään odotukset aivan katossa ole. Niinistö toivoo maltillisesti, että ”saisimme hivenen signaalia siihen suuntaan, että jännitteet olisivat lientymässä”, kuten hän ruotsalaiselle SVT:lle totesi.

Todennäköisesti juuri kukaan muu kuin Trump ja Putin ei tiedä, mistä kaikesta he aikovat keskustella. Voi olla, että huomisenkaan jälkeen tästä ei paljoa tietoa julkisuuteen jaeta. Näin oli asian laita esimerkiksi silloin, kun Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton tapasi Venäjän presidentin Boris Jeltsinin Helsingissä 1997.

Jeltsin oli tuolloin yrittänyt taivutella Clintonia siihen, ettei Baltian maita Viroa, Latviaa ja Liettuaa otettaisi Naton jäseniksi. Tästä ja Yhdysvaltain tyrmäyksestä on kertonut muun muassa Ilta-Sanomat viitaten Yhdysvaltain ex-apulaisulkoministeri Strobe Talbottin muistelmiin vuodelta 2002.

Baltian maat liittyivät Natoon vuoden 2004 maaliskuussa 1990-luvulla alkaneen prosessin seurauksena. Siinä samassa rytäkässä, presidenttien Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen aikana, olisi Suomikin voinut pyrkiä onnistuneesti Natoon, mutta haluja ei ollut ja se onkin aivan toinen tarina.

Koska suurvallat ovat ennenkin puhuneet pienempien maiden päiden yli, voisiko näin tapahtua myös nyt niin, että se koskisi suoraan myös suomalaisia?

Eri spekulaatioissa on vedetty esille, että Trump voisi antaa Putinille hyväksyntänsä Krimistä Ukrainan pään yli ja Yhdysvaltoja väkirikkaammasta Euroopan unionista välittämättä. On myös pohdittu, että Trump voisi ehkä luvata Putinille kauppapakotteiden purkamisen osana jotain diiliä.

Vaikka Trump menisi jotain lupaamaankin Krimistä tai kauppapakotteista, eivät hänen sanansa näissä asioissa ole kovinkaan painavia, sillä vastassa on amerikkalainen poliittinen koneisto, joka lyö jarrut. Tästä on muistuttanut kansainvälisen politiikan asiantuntija Melinda Haring.

”Viime heinäkuussa Yhdysvaltain kongressi teki presidentille hyvin vaikeaksi muuttaa sanktioita hyväksymällä lain, joka antaa kongressille veto-oikeuden kaikkiin yrityksiin helpottaa niitä”, Haring kirjoittaa Atlantic Councilin sivuilla.

Trumpin kädet ovat sidotut myös esimerkiksi Naton suhteen, vaikka hän heitteli viime viikolla puolihuolimattomasti, että USA voisi vaikka lähteä Natosta. Tosiasiassa Nato-sopimus on osa Yhdysvaltain lainsäädäntöä, joten vetäytyminen edellyttäisi kongressin päätöstä, kuten ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola Twitterissä huomautti.

Yhtä kaikki, Trump on parlamentaarisen valvonnan alla toimiva suurvaltajohtaja, joka joutunee joka tapauksessa vaihtoon kahden ja puolen vuoden päästä tai viimeistään kuuden ja puolen vuoden päästä, koska kaksi kautta on ehdoton maksimi. Demokratia korjaa itse itsensä.

Putinin ja Venäjän suhteen ei voi sanoa samaa. Putin on hallinnut maataan nyt yli 18 vuotta. Menossa on neljäs presidenttikausi, eikä muodollinen käväisy pääministerinä kaventanut hänen yksinvaltaansa.

Putinin nykyinen kausi kestää vuoteen 2024 asti. Siitäkin eteenpäin hänen kädenjälkensä voi olettaa näkyvän valtiossa, jota ei voi kansanvallaksi mitenkään nimittää, koska maan parlamentti eli duuma on johtajansa käsikassara. Vallanpitäjän kannalta tärkein viestintäväline eli televisio on Kremlin hallinnassa, eikä oikeuslaitokseenkaan voi läntiseen tapaan luottaa.

Trumpin syvä epäluottamus demokratian kulmakivenä olevaa moniarvoista tiedonvälitystä kohtaan ja myös jotkut erikoiset käsitykset oikeudesta ja ihmisoikeuksista ovat sitä luokkaa, että kysyä sopii, onko putinilainen yhteiskunta viime kädessä hänenkin ihanteensa.

Vaikka tähän Helsingissä kohtaavaan kaksikkoon on täysin perusteltua olla luottamatta, on hyvä, että he kohtaavat juuri meidän pääkaupungissamme. Ulkopoliittinen johtomme, tasavallan presidentti etunenässä, on etuoikeutetussa asemassa kuulemaan suoraan hevosen suusta, mitä näiden johtajien päässä tällä hetkellä liikkuu.

Vastalahjaksi heille tarjotaan uskoakseni suomalaistyyppistä maltillisuuden ilosanomaa. Se tulee maailmaa jo aivan liikaa horjuttaneelle kaksikolle tarpeeseen.

]]>
53 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258244-emme-luota-trumpiin-ja-putiniin-pitaisiko-muka#comments Kotimaa Trumpin ja Putinin tapaaminen Sun, 15 Jul 2018 11:39:19 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258244-emme-luota-trumpiin-ja-putiniin-pitaisiko-muka
Mitä voimme oppia kansainvälisiltä huippuyliopistoilta? http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258227-mita-voimme-oppia-kansainvalisilta-huippuyliopistoilta <p>Vietin alkukesän Eurooppa-politiikkaa opiskellen&nbsp;<a href="http://www.lse.ac.uk/">London School of Economics and Political Sciencessä</a>&nbsp;(LSE). Kyseessä oli pidempiaikainen haaveeni päästä kokeilemaan opiskelua kansainvälisessä huippuyliopistossa ja lisäksi halusin tietysti oppia ymmärtämään syvemmin EU:n menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. LSE on maailman johtavia talous- ja yhteiskuntatieteisiin keskittyneitä yliopistoja, jossa ovat opiskelleet niin lukuisat Nobel-palkinnonsaajat kuin valtiojohtajatkin. Odotukseni täyttyivät ja kotiin palasin laajemman EU-ymmärryksen ja monipuolisemman opiskelukokemuksen kanssa. Jaan seuraavaksi havaintojani, joista ei Suomenkaan yliopistojen olisi hullumpi ottaa mallia.</p><ol><li>Professori ja opiskelijat tuntevat toisensa</li></ol><p>Huippuyliopistoissa opettaja-oppilas -suhdeluku on parempi ja opiskelu on rakennettu niin, että professori voi oppia tuntemaan sinut ja sinä professorin. Uuden proffan tullessa luennoimaan, alkoi tunti aina esittäytymisillä ja professori teki esittelyistämme muistiinpanoja ja laittoi nimet mieleen. Näin hän saattoi kysellä meiltä nimellä kysymyksiä ja haastaa kesken luentojen; minä sain esimerkiksi usein pyynnön kertoa käsiteltävään asiaan skandinaavisen näkökulman. Proffien ovet olivat myös aina auki ja heiltä sai kysyä epäselviä asioita esimerkiksi sähköpostilla luentojen ulkopuolella. Viikon päätteeksi yliopiston henkilökunta ja opiskelijat suuntasivat yhdessä kampuksen omiin pubeihin, ja näin oli mahdollista tutustua myös rennommin luentosalien ulkopuolella. Tällaisen mahdollistamiseen toki tarvitaan riittävästi kontaktiopetusta riittävän pienissä ryhmissä.</p><ol start="2"><li>Luennot ovat ajankohtaisia, vuorovaikutteisia ja haastavat argumentoimaan</li></ol><p>Oli todella virkistävää, että luennot aloitettiin usein käymällä läpi päivän uutisointia EU-asioista. Näin asioihin saatiin aina tuorein tilannetieto ja teoria oli helpompi sitoa tosielämään. Luennot olivat myös aina hyvin valmisteltuja, suurimmaksi osin mielenkiintoisesti esitettyjä ja niihin sisältyi paljon vuorovaikutusta. Kuten jo todettua, meiltä pyydettiin näkökulmia ja kysymyksiä monessa välissä ja lisäksi kannustettiin haastamaan toisiamme puolin ja toisin. Käytimme usein väittelyitä oppimismetodina, jolloin pienryhmissä valmistelimme argumentit, sitten väittelimme toista ryhmää vastaan ja yksi ryhmä teki havaintoja ja julisti voittajan antaen palautetta. Suomessa en ole törmännyt väittelyharjoituksiin yliopistokursseilla juurikaan. Lisäksi ajankohtaisuus on lähes aina oman harrastuneisuutemme varassa, kun luemme vuosia vanhoja opuksia yksin kodeissamme.</p><ol start="3"><li>Opiskelu on täysipäiväistä ja tahti tiivis</li></ol><p>Olin vielä tavallistakin tiiviimmällä kurssilla, sillä kesälukukauden aikana opiskeltiin koko lukukauden oppimäärä alle puolessa normaalista ajasta. Aamuisin heräsin opetukseen, jossa yliopisto-opettaja kävi harjoituksin läpi edellisen päivän luennon aiheet. Lounastauolla syömisen jälkeen teimme usein esseitämme tai luimme loppukokeisiin yhdessä kirjastossa, jonka jälkeen iltapäivällä oli kolmen tunnin luento. Sen jälkeen saimme vielä aina illaksi paljon lukemista seuraavan päivän tunteja varten. Oli ihan mahtavaa saada kerrankin keskittyä täysipainoisesti vain opiskeluun ja edetä vauhdilla! Esimerkiksi maisteriohjelmat LSE:ssä ovat vuoden pituisia, joten jos ajan täysipäiväiselle opiskelulle pystyy järjestämään, näkyy se väistämättä positiivisesti opiskeluajoissa. Tunneilla oli useimmiten läsnäolopakko, joten töissä käyminen yms. ei olisi ohessa onnistunutkaan. Vuosikurssit sitovat tiiviimmin yliopistoyhteisöön ja tämä taas onnistuu vain sillä, että suurin osa etenee samaa suunniteltua tahtia.</p><ol start="4"><li>Arviointi tapahtuu kahdensuuntaisesti sokkona</li></ol><p>LSE:ssä oli käytössä kai muutenkin Iso-Britanniassa yleinen kahdensuuntainen sokkoarviointi. Se tarkoitti sitä, että professori ei tiennyt kenen paperia arvioi ja opiskelija ei tiennyt kuka hänen paperinsa arvioi. Tunnistus tapahtui opiskelijanumerolla, joka oli ainoa tieto jonka opiskelija itsestään paperiinsa kirjoitti. Tämä toi omalla tavallaan lisää jännitystä, mutta ainakin tapa on kaikille reilu ja vähentää mahdollista nimisyrjintää tai henkilökemioihin perustuvaa arviointia. Jokaisen paperi oli siis samalla viivalla sen perusteella, mitä siihen oli kirjoittanut. Kun nyt Suomessakin on paljastunut, että jo peruskoulussa tytöille saatetaan antaa sukupuolen perusteella tahtomatta parempia arvosanoja kuin pojille, niin tässä systeemissä voi olla perää. Professorin voi olla myös helpompi antaa rehellistä palautetta ja tiukkaakin arviointia, kun hänenkin anonymiteettinsä säilyy.</p><ol start="5"><li>Opiskelija on maksava asiakas &ndash; ja se näkyy</li></ol><p>Kenties hankalin aihe meille suomalaisille on tämä viimeinen. Se, että olimme yliopistolle myös maksavia asiakkaita, näkyi saamassamme palvelussa. Esimerkiksi kirjastossa meille jatkuvasti mainostettiin, että kun tarvitsee apua jollain hyllyllä, niin laittaa vain Twitterissä kirjastolle viestiä ja joku tulee mielellään parissa minuutissa luokse auttamaan. Meiltä myös kysyttiin paljon palautetta kaikesta ja kohdeltiin muutenkin hyvin. Tämä toki toimi myös toiseen suuntaan. Kun itse olin maksanut kurssista aika paljon, arvosti opetusta ja kursseja ihan toisella tapaa. En olisi mistään hinnasta skipannut luentoa, vaikka ei olisikaan ollut läsnäolopakkoa. Tyyriit lukuvuosimaksut saavat myös pitämään tehokasta tahtia yllä opinnoissa eikä kursseja tee mieli reputtaa, jotta niitä ei joudu &rdquo;ostamaan&rdquo; uusiksi.</p><p>Lopuksi</p><p>Tämän tekstin tarkoitus eli ole sokeasti ylistää LSE:tä ja verrata miten kaikki on siellä paremmin kuin Suomessa. Nämä ovat subjektiivisia havaintoja politiikan tutkimuksen opiskelusta kahdessa erilaisessa yliopistossa, eikä yhdessä blogitekstissä voi käsitellä kuin osan kaikista näkökulmista. Ymmärrän myös, että ilman tarvittavaa rahoitusta suomalaisten yliopistojen on vaikea tarjota riittävää määrää laadukasta kontaktiopetusta. Toisaalta haluan myös haastaa ajattelemaan, sillä joskus pienilläkin asioilla voi olla suuri vaikutus laatuun. Kun Suomessa puhumme yliopistojen kehittämisestä, jumitumme yleensä rakenteisiin. Rakenteetkin ovat tärkeitä, mutta suurin muutos tehdään sisällöillä ja toimintakulttuuria muuttamalla. Siihen pystyy jokainen yliopisto nykyisilläkin resursseilla, jos johto ja henkilökunta ovat sitoutuneita.</p><p>Olemmeko me opiskelijat professoreille vain pakollinen häiriötekijä tutkimuksen lomassa vai voisiko meille pidetyistä, hyvin valmistelluista, kursseista saada myös omaan ajatteluun virtaa? Entä miten saamme kanavoitua Suomeen edes osan siitä valtavasta kansainvälisestä osaajaporukasta, joka etsii itselleen laadukasta koulutusta Euroopasta ja on valmis myös maksamaan siitä? Ehkäpä vastaus voisikin piillä paljon puhutussa profiloitumisessa. Voisiko pelkkiin yhteiskunta- ja taloustieteisiin keskittynyt yliopisto pärjätä Suomessa ja muodostaa huippuyksikön, joka houkuttelisi tutkimuksen tasolla ja kansainvälisyydellä parhaat opiskelijat ja professorit paikalle? Ehkä, jos myös kuvailemani opiskelukulttuuri saataisiin tuotua mukana.</p><p>&nbsp;</p><p>Janika Takatalo</p><p>kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vietin alkukesän Eurooppa-politiikkaa opiskellen London School of Economics and Political Sciencessä (LSE). Kyseessä oli pidempiaikainen haaveeni päästä kokeilemaan opiskelua kansainvälisessä huippuyliopistossa ja lisäksi halusin tietysti oppia ymmärtämään syvemmin EU:n menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. LSE on maailman johtavia talous- ja yhteiskuntatieteisiin keskittyneitä yliopistoja, jossa ovat opiskelleet niin lukuisat Nobel-palkinnonsaajat kuin valtiojohtajatkin. Odotukseni täyttyivät ja kotiin palasin laajemman EU-ymmärryksen ja monipuolisemman opiskelukokemuksen kanssa. Jaan seuraavaksi havaintojani, joista ei Suomenkaan yliopistojen olisi hullumpi ottaa mallia.

  1. Professori ja opiskelijat tuntevat toisensa

Huippuyliopistoissa opettaja-oppilas -suhdeluku on parempi ja opiskelu on rakennettu niin, että professori voi oppia tuntemaan sinut ja sinä professorin. Uuden proffan tullessa luennoimaan, alkoi tunti aina esittäytymisillä ja professori teki esittelyistämme muistiinpanoja ja laittoi nimet mieleen. Näin hän saattoi kysellä meiltä nimellä kysymyksiä ja haastaa kesken luentojen; minä sain esimerkiksi usein pyynnön kertoa käsiteltävään asiaan skandinaavisen näkökulman. Proffien ovet olivat myös aina auki ja heiltä sai kysyä epäselviä asioita esimerkiksi sähköpostilla luentojen ulkopuolella. Viikon päätteeksi yliopiston henkilökunta ja opiskelijat suuntasivat yhdessä kampuksen omiin pubeihin, ja näin oli mahdollista tutustua myös rennommin luentosalien ulkopuolella. Tällaisen mahdollistamiseen toki tarvitaan riittävästi kontaktiopetusta riittävän pienissä ryhmissä.

  1. Luennot ovat ajankohtaisia, vuorovaikutteisia ja haastavat argumentoimaan

Oli todella virkistävää, että luennot aloitettiin usein käymällä läpi päivän uutisointia EU-asioista. Näin asioihin saatiin aina tuorein tilannetieto ja teoria oli helpompi sitoa tosielämään. Luennot olivat myös aina hyvin valmisteltuja, suurimmaksi osin mielenkiintoisesti esitettyjä ja niihin sisältyi paljon vuorovaikutusta. Kuten jo todettua, meiltä pyydettiin näkökulmia ja kysymyksiä monessa välissä ja lisäksi kannustettiin haastamaan toisiamme puolin ja toisin. Käytimme usein väittelyitä oppimismetodina, jolloin pienryhmissä valmistelimme argumentit, sitten väittelimme toista ryhmää vastaan ja yksi ryhmä teki havaintoja ja julisti voittajan antaen palautetta. Suomessa en ole törmännyt väittelyharjoituksiin yliopistokursseilla juurikaan. Lisäksi ajankohtaisuus on lähes aina oman harrastuneisuutemme varassa, kun luemme vuosia vanhoja opuksia yksin kodeissamme.

  1. Opiskelu on täysipäiväistä ja tahti tiivis

Olin vielä tavallistakin tiiviimmällä kurssilla, sillä kesälukukauden aikana opiskeltiin koko lukukauden oppimäärä alle puolessa normaalista ajasta. Aamuisin heräsin opetukseen, jossa yliopisto-opettaja kävi harjoituksin läpi edellisen päivän luennon aiheet. Lounastauolla syömisen jälkeen teimme usein esseitämme tai luimme loppukokeisiin yhdessä kirjastossa, jonka jälkeen iltapäivällä oli kolmen tunnin luento. Sen jälkeen saimme vielä aina illaksi paljon lukemista seuraavan päivän tunteja varten. Oli ihan mahtavaa saada kerrankin keskittyä täysipainoisesti vain opiskeluun ja edetä vauhdilla! Esimerkiksi maisteriohjelmat LSE:ssä ovat vuoden pituisia, joten jos ajan täysipäiväiselle opiskelulle pystyy järjestämään, näkyy se väistämättä positiivisesti opiskeluajoissa. Tunneilla oli useimmiten läsnäolopakko, joten töissä käyminen yms. ei olisi ohessa onnistunutkaan. Vuosikurssit sitovat tiiviimmin yliopistoyhteisöön ja tämä taas onnistuu vain sillä, että suurin osa etenee samaa suunniteltua tahtia.

  1. Arviointi tapahtuu kahdensuuntaisesti sokkona

LSE:ssä oli käytössä kai muutenkin Iso-Britanniassa yleinen kahdensuuntainen sokkoarviointi. Se tarkoitti sitä, että professori ei tiennyt kenen paperia arvioi ja opiskelija ei tiennyt kuka hänen paperinsa arvioi. Tunnistus tapahtui opiskelijanumerolla, joka oli ainoa tieto jonka opiskelija itsestään paperiinsa kirjoitti. Tämä toi omalla tavallaan lisää jännitystä, mutta ainakin tapa on kaikille reilu ja vähentää mahdollista nimisyrjintää tai henkilökemioihin perustuvaa arviointia. Jokaisen paperi oli siis samalla viivalla sen perusteella, mitä siihen oli kirjoittanut. Kun nyt Suomessakin on paljastunut, että jo peruskoulussa tytöille saatetaan antaa sukupuolen perusteella tahtomatta parempia arvosanoja kuin pojille, niin tässä systeemissä voi olla perää. Professorin voi olla myös helpompi antaa rehellistä palautetta ja tiukkaakin arviointia, kun hänenkin anonymiteettinsä säilyy.

  1. Opiskelija on maksava asiakas – ja se näkyy

Kenties hankalin aihe meille suomalaisille on tämä viimeinen. Se, että olimme yliopistolle myös maksavia asiakkaita, näkyi saamassamme palvelussa. Esimerkiksi kirjastossa meille jatkuvasti mainostettiin, että kun tarvitsee apua jollain hyllyllä, niin laittaa vain Twitterissä kirjastolle viestiä ja joku tulee mielellään parissa minuutissa luokse auttamaan. Meiltä myös kysyttiin paljon palautetta kaikesta ja kohdeltiin muutenkin hyvin. Tämä toki toimi myös toiseen suuntaan. Kun itse olin maksanut kurssista aika paljon, arvosti opetusta ja kursseja ihan toisella tapaa. En olisi mistään hinnasta skipannut luentoa, vaikka ei olisikaan ollut läsnäolopakkoa. Tyyriit lukuvuosimaksut saavat myös pitämään tehokasta tahtia yllä opinnoissa eikä kursseja tee mieli reputtaa, jotta niitä ei joudu ”ostamaan” uusiksi.

Lopuksi

Tämän tekstin tarkoitus eli ole sokeasti ylistää LSE:tä ja verrata miten kaikki on siellä paremmin kuin Suomessa. Nämä ovat subjektiivisia havaintoja politiikan tutkimuksen opiskelusta kahdessa erilaisessa yliopistossa, eikä yhdessä blogitekstissä voi käsitellä kuin osan kaikista näkökulmista. Ymmärrän myös, että ilman tarvittavaa rahoitusta suomalaisten yliopistojen on vaikea tarjota riittävää määrää laadukasta kontaktiopetusta. Toisaalta haluan myös haastaa ajattelemaan, sillä joskus pienilläkin asioilla voi olla suuri vaikutus laatuun. Kun Suomessa puhumme yliopistojen kehittämisestä, jumitumme yleensä rakenteisiin. Rakenteetkin ovat tärkeitä, mutta suurin muutos tehdään sisällöillä ja toimintakulttuuria muuttamalla. Siihen pystyy jokainen yliopisto nykyisilläkin resursseilla, jos johto ja henkilökunta ovat sitoutuneita.

Olemmeko me opiskelijat professoreille vain pakollinen häiriötekijä tutkimuksen lomassa vai voisiko meille pidetyistä, hyvin valmistelluista, kursseista saada myös omaan ajatteluun virtaa? Entä miten saamme kanavoitua Suomeen edes osan siitä valtavasta kansainvälisestä osaajaporukasta, joka etsii itselleen laadukasta koulutusta Euroopasta ja on valmis myös maksamaan siitä? Ehkäpä vastaus voisikin piillä paljon puhutussa profiloitumisessa. Voisiko pelkkiin yhteiskunta- ja taloustieteisiin keskittynyt yliopisto pärjätä Suomessa ja muodostaa huippuyksikön, joka houkuttelisi tutkimuksen tasolla ja kansainvälisyydellä parhaat opiskelijat ja professorit paikalle? Ehkä, jos myös kuvailemani opiskelukulttuuri saataisiin tuotua mukana.

 

Janika Takatalo

kirjoittaja on Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

]]>
17 http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258227-mita-voimme-oppia-kansainvalisilta-huippuyliopistoilta#comments Kotimaa Huippuyksikkö Kansainvälisyys Korkeakoulupolitiikka Koulutus Osaaminen Sat, 14 Jul 2018 17:36:06 +0000 Janika Takatalo http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258227-mita-voimme-oppia-kansainvalisilta-huippuyliopistoilta
Tuulahdus menneestä maailmasta http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258215-tuulahdus-menneesta-maailmasta <p>Maanantainen tapaaminen Helsingissä on kuin tuulahdus vanhoilta ajoilta, kaksinapaisesta maailmasta. Maailmasta, jossa tahdin määräsivät Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Neuvostoliiton tilalla on nyt sen seuraajavaltiona Venäjä, joka monessa suhteessa alkaa muistuttaa edeltäjäänsä.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailman kuvaaminen kaksinapaiseksi perustuu suurelta osin ydinaseisiin. Erityisesti Venäjän asema perustuu juuri niihin. Mutta kaksinapainen maailma ei ole enää todellisuutta, edes ydinaseitten osalta, Sellaisia löytyy pikkuvaltioiltakin kuten Pohjois-Korealta ja Israelilta. Kiinalla niitä saattaa olla jo samaan mittaan kuin Yhdysvalloilla ja Venäjällä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ovatko ydinaseet tärkeitä? Ne ovat ensi sijassa poliittisia aseita, joita ei ole tarkoitus koskaan käyttää. Suurin käytön uhka niiden osalta on taktisissa ydinaseissa. Ydinaseiden ja niihin liittyvän tekniikan kehittely asekilpailussa on kallista ja siksi tämä kysymys on Helsingissä esillä.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokapäiväiseen elämään ydinaseet eivät juuri liity. Sotilaallisen voiman sijasta talous on yhä selvimmin ykköskysymys. Etupiiri ristiriitoja toki on Lähi-idässä, Etelä-Kiinanmerellä, Venäjän rajoilla ja muuallakin, mutta talouteen liittyvät ne asiat, joiden mukaan maailman napojen määrä ja suhteet yhä selvemmin määräytyvät. Talouden osalta maailma jakautuu Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Euroopan unioniin. &nbsp;Japani ja Intia, varsinkin edellinen, voi maailman globaalia taloutta heilutella.</p><p>&nbsp;</p><p>Donald Trumpin politiikka todistaa parhaiten talouden nousseen ykköskysymykseksi ja ehkä uudeksi jakolinjaksi. Eurooppa on Trumpin aikana joutunut paineeseen, jonka lopputuloksena on unionin syveneminen, varmasti vaikeuksien kautta. Kauppasota, jota Trump on viritellyt saa todella syttyessään myös poliittisia seurauksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan sisällä suurin uhka ovat nationalistiset populistiliikkeet, joita ruokkivat unionimaiden sisäisten seikkojen lisäksi, myös erityisesti Trumpin Yhdysvallat ja Putinin Venäjä. Molempien etu olisi päästä neuvottelemaan kaikesta yksittäisten eurooppalaisten valtioiden kanssa unionin sijasta. Talouden osalta unionia ei voi pakottaa mihinkään. Unioni saadessaan pikku hiljaa hampaita asettuu varmasti USA:n ja Kiinan rinnalle kolmanneksi navaksi. Prosessi voi olla pitkä, mutta se on käynnissä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maanantainen tapaaminen Helsingissä on kuin tuulahdus vanhoilta ajoilta, kaksinapaisesta maailmasta. Maailmasta, jossa tahdin määräsivät Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Neuvostoliiton tilalla on nyt sen seuraajavaltiona Venäjä, joka monessa suhteessa alkaa muistuttaa edeltäjäänsä.

 

Maailman kuvaaminen kaksinapaiseksi perustuu suurelta osin ydinaseisiin. Erityisesti Venäjän asema perustuu juuri niihin. Mutta kaksinapainen maailma ei ole enää todellisuutta, edes ydinaseitten osalta, Sellaisia löytyy pikkuvaltioiltakin kuten Pohjois-Korealta ja Israelilta. Kiinalla niitä saattaa olla jo samaan mittaan kuin Yhdysvalloilla ja Venäjällä.

 

Ovatko ydinaseet tärkeitä? Ne ovat ensi sijassa poliittisia aseita, joita ei ole tarkoitus koskaan käyttää. Suurin käytön uhka niiden osalta on taktisissa ydinaseissa. Ydinaseiden ja niihin liittyvän tekniikan kehittely asekilpailussa on kallista ja siksi tämä kysymys on Helsingissä esillä.

 

Jokapäiväiseen elämään ydinaseet eivät juuri liity. Sotilaallisen voiman sijasta talous on yhä selvimmin ykköskysymys. Etupiiri ristiriitoja toki on Lähi-idässä, Etelä-Kiinanmerellä, Venäjän rajoilla ja muuallakin, mutta talouteen liittyvät ne asiat, joiden mukaan maailman napojen määrä ja suhteet yhä selvemmin määräytyvät. Talouden osalta maailma jakautuu Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Euroopan unioniin.  Japani ja Intia, varsinkin edellinen, voi maailman globaalia taloutta heilutella.

 

Donald Trumpin politiikka todistaa parhaiten talouden nousseen ykköskysymykseksi ja ehkä uudeksi jakolinjaksi. Eurooppa on Trumpin aikana joutunut paineeseen, jonka lopputuloksena on unionin syveneminen, varmasti vaikeuksien kautta. Kauppasota, jota Trump on viritellyt saa todella syttyessään myös poliittisia seurauksia.

 

Euroopan sisällä suurin uhka ovat nationalistiset populistiliikkeet, joita ruokkivat unionimaiden sisäisten seikkojen lisäksi, myös erityisesti Trumpin Yhdysvallat ja Putinin Venäjä. Molempien etu olisi päästä neuvottelemaan kaikesta yksittäisten eurooppalaisten valtioiden kanssa unionin sijasta. Talouden osalta unionia ei voi pakottaa mihinkään. Unioni saadessaan pikku hiljaa hampaita asettuu varmasti USA:n ja Kiinan rinnalle kolmanneksi navaksi. Prosessi voi olla pitkä, mutta se on käynnissä.

]]>
7 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258215-tuulahdus-menneesta-maailmasta#comments Kotimaa Sat, 14 Jul 2018 09:22:48 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258215-tuulahdus-menneesta-maailmasta
Putin, Trump ja Ortega http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258209-putin-trump-ja-ortega <p>Sunnuntaina ja maanantaina Helsingissä pidetään mielenosoituksia Putinia ja Trumpin vastaan. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10300525">Ylen tietojen mukaan mielenosoituksia on yhteensä 11. </a>Mielenosoituksista suurin on ennakkotietojen mukaan <a href="https://www.facebook.com/events/1929693640430455/">Helsinki Calling -mielenosoitus. </a>Se on eri kansalaisjärjestöjen järjestämä, ja sen tarkoitus on puolustaa ihmisoikeuksia, sananvapautta, lehdistönvapautta ja demokratiaa. Moni ihmetteli, miksi suurta mielenosoitusta ei ole Trumpin ja Putinin kokoontumispäivänä eli maanantaina. Maanantaina kuitenkin mieltä osoittavat <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/kokoomusnuoret-osoittaa-mielta-trumpia-ja-putinia-vastaan-puoluejohto-se-on-heidan-oma-mielipiteensa-201051930/">Kokoomusnuoret </a>ja Putinia ja Trumpia vastustava H<a href="https://www.facebook.com/events/1032017363640894/">elsinki Against Trump and Putin -mielenosoitus</a>. Tämän mielenosoituksen järjestäjät sanovat vastustavansa Putinin ja Trumpin hallintojen lietsomaa sotaa, muukalaisvihaa, seksismiä ja homofobiaa.</p> <p>Itse en pääse mieltä osoittamaan, vaikka nyt minulla on eräs erityisen suuri syy, miksi niemenomaan Trumpille ja Putinille pitäisi sanoa jotakin. Syy on Nicaraguan kriisi ja Daniel Ortegan terrori- ja sortopolitiikka. Nicaraguassa on kuollut yli 350 ihmistä, yli 2000 on haavoittunut ja kadonneiden tarkka määrä ei ole tiedossa. Maastamuutto Nicaraguasta ulkomaille on voimistunut viime viikkojen aikana.&nbsp;</p> <p><a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/">Blogikirjoituksistani voitte havaita</a>, kuinka Nicaraguan kriisi on pahentunut viikosta ja päivästä toiseen. Syynä kriisin pahentumiseen on sekä sisäinen tehottomuus ja varsinkin Ortegan haluttomus ratkaista ongelmia rauhallisin keinoin neuvottelemalla. Ulkomaisissa tiedotusvälineissä Ortegan suorittama murhia eivät ole herättänyt paljonkaan huomiota. Nyt vasta ja onneksi sentään nyt on alkanut kuulua painostavia kannanottoja ja ääniä. Kuolleita ei enää saada takaisin, ja maastamuutto on jo toteutunut. Siksi on surullista nähdä, kuinka ongelmia ei ennakoida eikä ratkaista ajoissa, vaan vasta jälkikäteen ollaan huolestuneita esimerkiksi maahanmuutosta. Puhun nicaragualaisten maastamuutosta, koska tilastojen mukaan maa oli, huhtikuun tapahtumiin asti, Keski-Amerikan valtioista se, joista ihmisiä lähti vähiten, esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Arvaten tämä on eräs syistä, miksi Yhdysvallat ovat olleet tyytyväisiä Daniel Ortegan hallintoon. Tietenkin on myös muita syitä siihen; Yhdysvallat ovat olleet melko hiljaa Ortegan vallan keskittämisestä ja kansalaisoikeuksien rikkomisesta.</p> <p>On mielenkiintoista huomata, kuinka Venäjä, Yhdysvallat ja Nicaragua kytkeytyvät toisiinsa. Niin Putinin Venäjä ja Trumpin Yhdysvallatkin ovat tavalla tai toisella tukeneet Ortegan hallintoa.</p> <p>Tiedetään, että Ortegan joukot käyttävät venäläisiä aseita ja hallintojen välinen yhteistyö puolustuksen saralla on nyt Ortegan hallinnon kaudella vahvistunut. Venäläiset ovat investoineet suuria summia Nicaraguaan. Nyt Nicaraguan kriisin aikana Venäjä on ollut hyvin vaitonainen.</p> <p>USA on Nicaraguan tärkein kauppakumppani, ja bisnesmiehenä Ortegan suhteet USA:n ovat olleet hyvässä kunnossa, Ortegan imperialismin vastaisesta puheesta huolimatta. Sen jälkeen, kun Venezuela leikkasi öljylähetyksensä, Ortega on hankkinut öljynsä USA:sta. USA:n suurlähetystön Nicaraguan poliiseille lahjoittamat autot ovat olleet ahkerassa käytössä siviilien mielenilmaisten nujertamisessa. Kun asia tuli viikkoja sitten ilmi, USA:n suurlähetystö Managuassa pyysi lava-autot takaisin! Toisin kuin Venäjä, Yhdysvallat on herännyt ja on alkanut painostamaan Ortegaa väkivallan lopettamiseksi ja demokratian uudelleen saamiseksi Nicaraguaan.</p> <p>Republikaanisen puolueen politiikko Ileana Ros-Lehtinen on viime kuukausien ajan vaatinut ahkerasti taloudellisia pakotteita Ortegan hallinnolle. Vi<a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257930-yhdysvallat-rankaisee-kolmea-nicaraguan-hallinnon-korkeaa-virkamiesta">ikko sitten Yhdysvallat asetti pakkotoimia kolmelle Ortegan hallinnon korkealle virkamiehelle. Trumpin hallinto käytti Global Magnitskin lakia.</a> Pari päivää sitten <a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258104-yhdysvaltojen-edustaja-ortegan-hallinto-on-se-joka-tappaa-omia-kansalaisiaan">Carlos Trujillo, Yhdysvaltojen edustaja Amerikan valtioiden järjestössä (OAS), tuomitsi Ortegan hallinnon.</a> &rdquo;Ortegan hallinto tappaa omia kansalaisiaan. Ortegan hallinnon vastuu on systemaattinen.&quot; Jos menisin osoittamaan mieltäni, menisin pyyttämään Trumpilta, Putinilta ja myös Sauli Niinistöltä vahvoja kannanottoja Ortegaan politiikkaan, joissa vaadittaisiin nicaragualaisten ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian kunnioittamista, vaikka diplomaattisten suhteiden katkeamisen uhalla. Pyydän siis kaikilta, jotka osallistuvat mielenosoituksiin, pitämään myös nicaragualaisten ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolta.</p> <p>Muut Latinalaisen Amerikan maat ovat jo nyt kääntäneet selkänsä Ortegalle. Pari päivää sitten Amerikan valtioiden järjestön (OAS) maiden edustajat kokoontuivat keskustelemaan Nicaraguan kriisistä. Ainostaan Venezuela tuki Ortegaa, ja muut maat tuomitsivat valtion harjoittaman terrorin. Sama OAS kokoontui taas eilen keskustelemaan Nicaraguasta. Odotettavissa on julkilausuma.</p> <p>Nicaragualaisten rauhallinen taistelu oikeuksien, vapauden ja demokratian puolesta ei tule pysähtymään niin kauan kun Ortega on vallassa. Paluuta entiseen ei ole. Nicaraguan demokratia kaipaa täysremonttia, joka ei onnistu Ortegan ollessa mukana. Torstaina Nicaraguassa oli megamarssi, perjantaina on yleislakko ja tänään lauantaina suuri autokaravaani Managuan keskustassa.&nbsp;</p> <p><em>Nyt kuuntelen nicaragualaisesta radiosta kuinka Ortegan joukot hyäkkäävät managualaiseen Divina Misericordian kirkkoon, jossa on noin 300 yliopiston opiskelijaa ja toimittajia. Radiotoimittajan mukaan on jo useita haavoittuneita. Wasington Postin toimittaja on vietty pois sieltä turvaan, mutta nicaragualaiset toimittajat ja nuoret ovat yhä tulen alla. Nyt kansalaisten autokaravaani lähetestyy kirkkoon. He yrittävät saada pois opiskelijoita elävinä sieltä, mutta Ortegan joukot ampuvat yhä kirkkoa kohti. Ilman muuta ihmiset ovat erittäin ahdistuneita. Kirkossa olevilla nuorilla ei ole aseita. Tässä radioaseman linkki, jos haluat kuunnella: </em></p> <p><a href="http://www.radios.co.ni/corporacion/" title="http://www.radios.co.ni/corporacion/">http://www.radios.co.ni/corporacion/</a></p> <p>Autokaravaani ei etene. Poliisit estävät sen etenemistä kirkkoa kohti. Onhan tämä Ortegan hallinto rikollinen!</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sunnuntaina ja maanantaina Helsingissä pidetään mielenosoituksia Putinia ja Trumpin vastaan. Ylen tietojen mukaan mielenosoituksia on yhteensä 11. Mielenosoituksista suurin on ennakkotietojen mukaan Helsinki Calling -mielenosoitus. Se on eri kansalaisjärjestöjen järjestämä, ja sen tarkoitus on puolustaa ihmisoikeuksia, sananvapautta, lehdistönvapautta ja demokratiaa. Moni ihmetteli, miksi suurta mielenosoitusta ei ole Trumpin ja Putinin kokoontumispäivänä eli maanantaina. Maanantaina kuitenkin mieltä osoittavat Kokoomusnuoret ja Putinia ja Trumpia vastustava Helsinki Against Trump and Putin -mielenosoitus. Tämän mielenosoituksen järjestäjät sanovat vastustavansa Putinin ja Trumpin hallintojen lietsomaa sotaa, muukalaisvihaa, seksismiä ja homofobiaa.

Itse en pääse mieltä osoittamaan, vaikka nyt minulla on eräs erityisen suuri syy, miksi niemenomaan Trumpille ja Putinille pitäisi sanoa jotakin. Syy on Nicaraguan kriisi ja Daniel Ortegan terrori- ja sortopolitiikka. Nicaraguassa on kuollut yli 350 ihmistä, yli 2000 on haavoittunut ja kadonneiden tarkka määrä ei ole tiedossa. Maastamuutto Nicaraguasta ulkomaille on voimistunut viime viikkojen aikana. 

Blogikirjoituksistani voitte havaita, kuinka Nicaraguan kriisi on pahentunut viikosta ja päivästä toiseen. Syynä kriisin pahentumiseen on sekä sisäinen tehottomuus ja varsinkin Ortegan haluttomus ratkaista ongelmia rauhallisin keinoin neuvottelemalla. Ulkomaisissa tiedotusvälineissä Ortegan suorittama murhia eivät ole herättänyt paljonkaan huomiota. Nyt vasta ja onneksi sentään nyt on alkanut kuulua painostavia kannanottoja ja ääniä. Kuolleita ei enää saada takaisin, ja maastamuutto on jo toteutunut. Siksi on surullista nähdä, kuinka ongelmia ei ennakoida eikä ratkaista ajoissa, vaan vasta jälkikäteen ollaan huolestuneita esimerkiksi maahanmuutosta. Puhun nicaragualaisten maastamuutosta, koska tilastojen mukaan maa oli, huhtikuun tapahtumiin asti, Keski-Amerikan valtioista se, joista ihmisiä lähti vähiten, esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Arvaten tämä on eräs syistä, miksi Yhdysvallat ovat olleet tyytyväisiä Daniel Ortegan hallintoon. Tietenkin on myös muita syitä siihen; Yhdysvallat ovat olleet melko hiljaa Ortegan vallan keskittämisestä ja kansalaisoikeuksien rikkomisesta.

On mielenkiintoista huomata, kuinka Venäjä, Yhdysvallat ja Nicaragua kytkeytyvät toisiinsa. Niin Putinin Venäjä ja Trumpin Yhdysvallatkin ovat tavalla tai toisella tukeneet Ortegan hallintoa.

Tiedetään, että Ortegan joukot käyttävät venäläisiä aseita ja hallintojen välinen yhteistyö puolustuksen saralla on nyt Ortegan hallinnon kaudella vahvistunut. Venäläiset ovat investoineet suuria summia Nicaraguaan. Nyt Nicaraguan kriisin aikana Venäjä on ollut hyvin vaitonainen.

USA on Nicaraguan tärkein kauppakumppani, ja bisnesmiehenä Ortegan suhteet USA:n ovat olleet hyvässä kunnossa, Ortegan imperialismin vastaisesta puheesta huolimatta. Sen jälkeen, kun Venezuela leikkasi öljylähetyksensä, Ortega on hankkinut öljynsä USA:sta. USA:n suurlähetystön Nicaraguan poliiseille lahjoittamat autot ovat olleet ahkerassa käytössä siviilien mielenilmaisten nujertamisessa. Kun asia tuli viikkoja sitten ilmi, USA:n suurlähetystö Managuassa pyysi lava-autot takaisin! Toisin kuin Venäjä, Yhdysvallat on herännyt ja on alkanut painostamaan Ortegaa väkivallan lopettamiseksi ja demokratian uudelleen saamiseksi Nicaraguaan.

Republikaanisen puolueen politiikko Ileana Ros-Lehtinen on viime kuukausien ajan vaatinut ahkerasti taloudellisia pakotteita Ortegan hallinnolle. Viikko sitten Yhdysvallat asetti pakkotoimia kolmelle Ortegan hallinnon korkealle virkamiehelle. Trumpin hallinto käytti Global Magnitskin lakia. Pari päivää sitten Carlos Trujillo, Yhdysvaltojen edustaja Amerikan valtioiden järjestössä (OAS), tuomitsi Ortegan hallinnon. ”Ortegan hallinto tappaa omia kansalaisiaan. Ortegan hallinnon vastuu on systemaattinen." Jos menisin osoittamaan mieltäni, menisin pyyttämään Trumpilta, Putinilta ja myös Sauli Niinistöltä vahvoja kannanottoja Ortegaan politiikkaan, joissa vaadittaisiin nicaragualaisten ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian kunnioittamista, vaikka diplomaattisten suhteiden katkeamisen uhalla. Pyydän siis kaikilta, jotka osallistuvat mielenosoituksiin, pitämään myös nicaragualaisten ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolta.

Muut Latinalaisen Amerikan maat ovat jo nyt kääntäneet selkänsä Ortegalle. Pari päivää sitten Amerikan valtioiden järjestön (OAS) maiden edustajat kokoontuivat keskustelemaan Nicaraguan kriisistä. Ainostaan Venezuela tuki Ortegaa, ja muut maat tuomitsivat valtion harjoittaman terrorin. Sama OAS kokoontui taas eilen keskustelemaan Nicaraguasta. Odotettavissa on julkilausuma.

Nicaragualaisten rauhallinen taistelu oikeuksien, vapauden ja demokratian puolesta ei tule pysähtymään niin kauan kun Ortega on vallassa. Paluuta entiseen ei ole. Nicaraguan demokratia kaipaa täysremonttia, joka ei onnistu Ortegan ollessa mukana. Torstaina Nicaraguassa oli megamarssi, perjantaina on yleislakko ja tänään lauantaina suuri autokaravaani Managuan keskustassa. 

Nyt kuuntelen nicaragualaisesta radiosta kuinka Ortegan joukot hyäkkäävät managualaiseen Divina Misericordian kirkkoon, jossa on noin 300 yliopiston opiskelijaa ja toimittajia. Radiotoimittajan mukaan on jo useita haavoittuneita. Wasington Postin toimittaja on vietty pois sieltä turvaan, mutta nicaragualaiset toimittajat ja nuoret ovat yhä tulen alla. Nyt kansalaisten autokaravaani lähetestyy kirkkoon. He yrittävät saada pois opiskelijoita elävinä sieltä, mutta Ortegan joukot ampuvat yhä kirkkoa kohti. Ilman muuta ihmiset ovat erittäin ahdistuneita. Kirkossa olevilla nuorilla ei ole aseita. Tässä radioaseman linkki, jos haluat kuunnella:

http://www.radios.co.ni/corporacion/

Autokaravaani ei etene. Poliisit estävät sen etenemistä kirkkoa kohti. Onhan tämä Ortegan hallinto rikollinen!

 

 

]]>
12 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258209-putin-trump-ja-ortega#comments Kotimaa Daniel Ortega Donald Trump Nicaragua Nicaraguan kriisi Vladimir Putin Sat, 14 Jul 2018 06:49:04 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258209-putin-trump-ja-ortega
Parturi-kampaajille ja pienyrittäjille vähemmän alvia ja kunnon toimeentulo http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258196-parturi-kampaajille-ja-pienyrittajille-vahemman-alvia-ja-kunnon-toimeentulo <p>Viisi vuotta sitten osallistuin (kansanedustajan avustajana) hiusalan yrittäjien koulutukseen, jossa käsiteltiin hiusyrittäjän tuloja, menoja ja laskutusta. Kävi ilmi, että alan yrittäjänä on vaikea hankkia toimeentuloa. Bruttopalkka oli ideaalitapauksessa 1900 euroa kuukaudessa, josta yrittäjälle jäi nettopalkaksi 1400 euroa kuukaudessa. Käytännössä valtaosa yrityksen tuloista, noin 2600 euroa kuukaudessa, meni parturi-kampaamoliikkeen perusmenoihin, kuten tilavuokraan ja sähkölaskuihin.</p><p>Jos yrittäjällä on vaikeuksia ansaita toimeentulonsa, hän saattaa myydä ohi kassan. Verohallinto julkaisi vuonna 2012 selvityksen, jonka mukaan harmaata taloutta esiintyi melkein puolella tarkastetuista parturi-kampaamoista. Yli viidesosalla oli ongelmia kirjanpidossa: epäluotettava kirjanpito oli 18 prosentilla tarkastetuista, ja kirjanpito puuttui kokonaan 5 prosentilta.</p><p>Suomi ei ole pienyrittäjäystävällinen maa. Ei liene kovin kaukana totuudesta sanoa, että verotamme pienyrittäjän hengiltä. Tilanne korjaantui hieman vuonna 2016, kun alvin alaraja nousi 10 000 euroon 8500 eurosta, sekä huojennuksen yläraja nousi 30 000 euroon 22 500 eurosta. Mutta korjausvaraa on edelleen; molempia rajoja pitäisi nostaa. Lisäksi olisi järkevää laskea yleistä arvonlisäveroa 24 prosentista, sekä laajentaa alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöä.</p><p>Parturi-kampaamot maksavat yleistä arvonlisäveroa, mutta ne voisivat mielestäni maksaa alennettua arvonlisäveroa (10 prosenttia), jotta alan kannattavuus ja yrittäjien toimeentulo paranisivat. Vuosina 2007-2011 oli EU:n laajuinen kokeilu, ja parturi-kampaamoilla ja pienyrittäjillä oli 8 prosentin arvonlisävero. VATT:in selvityksen mukaan tämä lisäsi merkittävästi parturi-kampaamojen liikevaihtoa, toisin sanoen hiusyrittäjien toimeentulo parani.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viisi vuotta sitten osallistuin (kansanedustajan avustajana) hiusalan yrittäjien koulutukseen, jossa käsiteltiin hiusyrittäjän tuloja, menoja ja laskutusta. Kävi ilmi, että alan yrittäjänä on vaikea hankkia toimeentuloa. Bruttopalkka oli ideaalitapauksessa 1900 euroa kuukaudessa, josta yrittäjälle jäi nettopalkaksi 1400 euroa kuukaudessa. Käytännössä valtaosa yrityksen tuloista, noin 2600 euroa kuukaudessa, meni parturi-kampaamoliikkeen perusmenoihin, kuten tilavuokraan ja sähkölaskuihin.

Jos yrittäjällä on vaikeuksia ansaita toimeentulonsa, hän saattaa myydä ohi kassan. Verohallinto julkaisi vuonna 2012 selvityksen, jonka mukaan harmaata taloutta esiintyi melkein puolella tarkastetuista parturi-kampaamoista. Yli viidesosalla oli ongelmia kirjanpidossa: epäluotettava kirjanpito oli 18 prosentilla tarkastetuista, ja kirjanpito puuttui kokonaan 5 prosentilta.

Suomi ei ole pienyrittäjäystävällinen maa. Ei liene kovin kaukana totuudesta sanoa, että verotamme pienyrittäjän hengiltä. Tilanne korjaantui hieman vuonna 2016, kun alvin alaraja nousi 10 000 euroon 8500 eurosta, sekä huojennuksen yläraja nousi 30 000 euroon 22 500 eurosta. Mutta korjausvaraa on edelleen; molempia rajoja pitäisi nostaa. Lisäksi olisi järkevää laskea yleistä arvonlisäveroa 24 prosentista, sekä laajentaa alennettujen arvonlisäverokantojen käyttöä.

Parturi-kampaamot maksavat yleistä arvonlisäveroa, mutta ne voisivat mielestäni maksaa alennettua arvonlisäveroa (10 prosenttia), jotta alan kannattavuus ja yrittäjien toimeentulo paranisivat. Vuosina 2007-2011 oli EU:n laajuinen kokeilu, ja parturi-kampaamoilla ja pienyrittäjillä oli 8 prosentin arvonlisävero. VATT:in selvityksen mukaan tämä lisäsi merkittävästi parturi-kampaamojen liikevaihtoa, toisin sanoen hiusyrittäjien toimeentulo parani.

]]>
0 http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258196-parturi-kampaajille-ja-pienyrittajille-vahemman-alvia-ja-kunnon-toimeentulo#comments Kotimaa Alennettu arvonlisäverokanta Arvonlisävero Hiusyrittäjä Parturi-kampaamo Pienyrittäjät Fri, 13 Jul 2018 21:50:59 +0000 Mervi Syväranta http://mervisyvaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258196-parturi-kampaajille-ja-pienyrittajille-vahemman-alvia-ja-kunnon-toimeentulo
Askeleita järkevämpään turvapaikkajärjestelmään http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258171-askeleita-jarkevampaan-turvapaikkajarjestelmaan <p>Lennän juuri pois sisäministereiden EU-neuvoston epävirallisesta kokouksesta Itävallan Innsbruckista. Fiilis on hyvin erilainen kuin viisi viikkoa sitten edellisen, Luxemburgissa pidetyn tapaamisen jälkeen. Sen jälkeen näytti selvältä, ettei pöydällä olleilla eväillä voi päästä yhteisymmärrykseen Euroopan turvapaikkajärjestelmän uudistuksesta.</p><p>Nyt eilisessä keskustelussa selvä enemmistö kannatti etenemistä komission ja puheenjohtajamaan esittämien 7 lain paketin pohjalta. Myös Saksan ja Italian sisäministerit Horst Seehofer ja Matteo Salvini esiintyivät hyvin rakentavasti ja EU:n yhteisen ratkaisun nimiin vannoen. Yhteistä vastuunottoa eniten vastustaneista Visegrad-maistakin osa oli nyt taustakeskusteluissa valmis harkitsemaan myös Dublin-asetuksen kriisimenettelyä, jos siinä jaettaisiin turvapaikan saaneita eikä turvapaikanhakijoita.</p><p>Mikä on muuttunut? Se, että Eurooppa-neuvosto löysi yllättäen kaksi viikkoa sitten päätelmiinsä sekä yhteisymmärryksen että konkretiaa. Ensimmäistä kertaa EU linjasi tavoitteekseen siirtyä kunkin jäsenmaan sisällä tapahtuvasta turvapaikanhausta siihen, että ulkorajan yli tulevat hakijat ohjataan EU:n alueella yhteisiin EU:n organisoimiin keskuksiin ja kansainvälisiltä vesiltä pelastetut ohjataan EU:n ulkopuolelle perustettaviin maihinnousukeskuksiin. Kirjoitin aiemmin, että tarvitsemme uuden liiman, jotta turvapaikkareformista voidaan päästä sopuun. Paradigman muutos EU:n organisoimiin keskuksiin voisi olla se liima, jos ne vaan saadaan toteutettua.</p><p>Toinen muutoksen ulottuvuus on se, että onnistuessaan uusi järjestelmä jakaisi vastuuta turvapaikan saaneista eikä sitä hakevista. Jos hakijat ohjataan ulkorajoilla tai merellä EU:n yhteisiin keskuksiin turvapaikan haun ajaksi, silloin vastuunjako koskee turvapaikan kriteerit täyttäviä, joita jaettaisiin tarvittaessa eri jäsenmaihin. Nykyjärjestelmässä haaste eivät ole turvapaikan saavat vaan se, että Euroopassa on yli puoli miljoonaa kertaalleen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta henkilöä, joita on kuitenkin erittäin vaikea palauttaa lähtömaihinsa.</p><p>Yksittäisten ministerien puheenvuorot eivät ole julkisia. Muutosta kuitenkin kuvaa se, että viisi viikkoa sitten uuden puheenjohtaja-maan Itävallan sisäministeri Herbert Kickl sanoi kokouksen lopuksi julkisestikin, että näillä eväillä hän ei aio edistää turvapaikkapakettia ollenkaan, ja nyt Kickl vakuutti kaikin tavoin vievänsä pakettia eteenpäin.</p><p>Kukaan ei Innsbruckissa tyrmännyt maihinnousukeskuksia. Monet pohtivat, mitä niiden perustamisessa voidaan oppia pari vuotta sitten Turkin kanssa tehdystä sopimuksesta. Turkin kanssa sovittiin yksinkertaistetusti, että se estää hakijoiden tulon salakuljettajien matkassa Kreikan saaristoon. Vastineeksi EU rahoittaa pakolaisten tukemista Turkissa ja sitoutuu ottamaan turvapaikkaan oikeutettuja kiintiöpakolaisina suoraan Turkin leireiltä. Suomikin ottaa tänä vuonna 500 syyrialaista Turkista tämän järjestelyn puitteissa.</p><p>Perusidea on sinänsä terve. Sen sijaan, että turvapaikkasäännöt kannustavat ihmisiä hakeutumaan hinnalla millä hyvänsä salakuljettajien veneillä kansainvälisille vesille Eurooppaan päästäkseen, heitä autetaan EU:n ulkopuolella ja turvapaikan kriteerit täyttäviä otetaan hallitusti suoraan pakolaisleireiltä.&nbsp;</p><p>Pohjois-Afrikka ei ole Turkki. Afrikassa maihinnousukeskus täytyy rakentaa enemmän EU:n omien resurssien varaan tiiviissä yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja siirtolaisjärjestö IOM:n kanssa. Siinäkin on selvä muutos, että nyt nämä järjestöt ovat jo esittäneet komissiolle yhteisen suunnitelman, miten voivat olla mukana maihinnousukeskusten perustamisessa. Aiempina vuosina ne eivät ole halunneet sotkeutua puuhaan, jossa haetaan vaihtoehtoa rajan ylittämiseen perustuvalle turvapaikan haulle.&nbsp;</p><p>Turkki-järjestelystä on huomattava myös se, ettei järjestely ole kestävä ja oikeudenmukainen jos Euroopan maat eivät samalla sitoudu moninkertaistamaan suoraan leireiltä otettavien kiintiöpakolaisten määrää. Turkin kohdalla osa jäsenmaista toteuttaa lupauksia, osa ei. Jos käytäntöä olosuhteisiin soveltaen monistetaan, lupauksista luistaminen ei käy. Realistisen järjestelmän pystyttäminen sisältää monille maille myös karvaita kalkkeja. Ne täytyy nyt oikeasti niellä, jos tilanne halutaan ottaa yhdessä hallintaan ja samalla kantaa oikeasuhteista vastuuta hädänalaisten kohtalosta.</p><p>Veikkaan, että meillä on nyt puolisen vuotta aikaa saada maihinnousukeskuksia operatiivisesti toimintaan. Jos siinä ajassa ei ala tapahtua, osa saranavaltioista hermostuu ja tekee rajoillaan omia ratkaisujaan itse tavalla, joka vie mehut pois EU:n yhteiseltä ratkaisulta. Se olisi meille vahinko, koska samalla uhkaisi murentua ilman sisärajatarkastuksia toimiva Schengen-alue.&nbsp;</p><p>Maahanmuuttokomissaari Dmitris Avramopoulos näyttää selvästi muuttaneen asennettaan. Hänen tiiminsä on nopeasti julkaissut myös analyysin maihinnousukeskusten juridisista ja käytännöllisistä reunaehdoista (ks. <a href="https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/migration-disembarkation-june2018_en.pdf">https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/migration-disembarkation-june2018_en.pdf</a>). Johtopäätös on, että kansainvälisiltä merialueilta pelastettuja on mahdollista siirtää maihinnousukeskuksiin EU:n ulkopuolelle nykyisenkin EU-lainsäädännön puitteissa. Toimeenpano edellyttää kuitenkin vaikeiden kysymysten ratkaisemista.&nbsp;</p><p>Innsbruckissa puhuttiin paljon myös lainvoimaisen kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden palautuksista. Itsekin korostin jälleen, että EU:n on otettava palautusneuvottelut lähtömaiden kanssa eri tavalla vakavasti. Tällä hetkellä lainvoimaisen kielteisen päätöksen jälkeen EU-maihin jääneiden tilanne syö eniten hyväksyntää turvaa tarvitsevien auttamiselta. Ei voi olla niin, että muutamat maat ottavat EU:lta vastaan vuosittain miljardien eurojen avustukset, mutta kieltäytyvät ottamasta omia kansalaisiaan takaisin.</p><p>Maahanmuuttokomissaari lupasi esimerkiksi käydä Irakissa syyskuussa neuvottelemassa. Hänen voimansa eivät kuitenkaan kolmansien maiden kanssa puhuttaessa yksin riitä. Tarvitaan koko EU:n yhteisen ulkopolitiikan keinovalikoimaa. Avainkysymys on &rdquo;EU:n ulkoministerin&rdquo;, korkean edustajan Frederika Mogherinin tarmo puskea asia maaliin. Toivottavasti sitä löytyy, koska vaihtoehto ei ole edes nykymenon jatkuminen vaan se, että yksittäiset jäsenmaat sulkevat Välimeren ilman järjestäytynyttä yhteistä vaihtoehtoa turvaa tarvitseville.&nbsp;</p><p>Luonnollisesti määrätietoisuutta tarvitaan myös jäsenmailta. Viime kuukausien poliittinen kuohunta Saksassa ja Italiassa on fakta ja osoittaa myös sen, että maahanmuuton järjestynyt hoitaminen lähtömaiden kanssa on Euroopalle mitä suurimmassa määrin strateginen kysymys. Myös siinä mielessä, että eurooppalaiset ovat valmiita vastaanottamaan suuremman määrän hädänalaisia, jos se tapahtuu hallitusti eikä salakuljettajien toimesta. Meidän on kannettava vastuuta vaikeuksissa olevien maiden auttamisesta, mutta samalla myös edellytettävä välttämättömiä menettelyitä, joiden maalina on se, että Eurooppaan muuttamisesta eivät päätä salakuljettajat vaan kansainvälistä turvapaikkaoikeutta soveltavat viranomaiset.</p><p>&nbsp;</p><p>Kai Mykkänen</p><p>Sisäministeri</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lennän juuri pois sisäministereiden EU-neuvoston epävirallisesta kokouksesta Itävallan Innsbruckista. Fiilis on hyvin erilainen kuin viisi viikkoa sitten edellisen, Luxemburgissa pidetyn tapaamisen jälkeen. Sen jälkeen näytti selvältä, ettei pöydällä olleilla eväillä voi päästä yhteisymmärrykseen Euroopan turvapaikkajärjestelmän uudistuksesta.

Nyt eilisessä keskustelussa selvä enemmistö kannatti etenemistä komission ja puheenjohtajamaan esittämien 7 lain paketin pohjalta. Myös Saksan ja Italian sisäministerit Horst Seehofer ja Matteo Salvini esiintyivät hyvin rakentavasti ja EU:n yhteisen ratkaisun nimiin vannoen. Yhteistä vastuunottoa eniten vastustaneista Visegrad-maistakin osa oli nyt taustakeskusteluissa valmis harkitsemaan myös Dublin-asetuksen kriisimenettelyä, jos siinä jaettaisiin turvapaikan saaneita eikä turvapaikanhakijoita.

Mikä on muuttunut? Se, että Eurooppa-neuvosto löysi yllättäen kaksi viikkoa sitten päätelmiinsä sekä yhteisymmärryksen että konkretiaa. Ensimmäistä kertaa EU linjasi tavoitteekseen siirtyä kunkin jäsenmaan sisällä tapahtuvasta turvapaikanhausta siihen, että ulkorajan yli tulevat hakijat ohjataan EU:n alueella yhteisiin EU:n organisoimiin keskuksiin ja kansainvälisiltä vesiltä pelastetut ohjataan EU:n ulkopuolelle perustettaviin maihinnousukeskuksiin. Kirjoitin aiemmin, että tarvitsemme uuden liiman, jotta turvapaikkareformista voidaan päästä sopuun. Paradigman muutos EU:n organisoimiin keskuksiin voisi olla se liima, jos ne vaan saadaan toteutettua.

Toinen muutoksen ulottuvuus on se, että onnistuessaan uusi järjestelmä jakaisi vastuuta turvapaikan saaneista eikä sitä hakevista. Jos hakijat ohjataan ulkorajoilla tai merellä EU:n yhteisiin keskuksiin turvapaikan haun ajaksi, silloin vastuunjako koskee turvapaikan kriteerit täyttäviä, joita jaettaisiin tarvittaessa eri jäsenmaihin. Nykyjärjestelmässä haaste eivät ole turvapaikan saavat vaan se, että Euroopassa on yli puoli miljoonaa kertaalleen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta henkilöä, joita on kuitenkin erittäin vaikea palauttaa lähtömaihinsa.

Yksittäisten ministerien puheenvuorot eivät ole julkisia. Muutosta kuitenkin kuvaa se, että viisi viikkoa sitten uuden puheenjohtaja-maan Itävallan sisäministeri Herbert Kickl sanoi kokouksen lopuksi julkisestikin, että näillä eväillä hän ei aio edistää turvapaikkapakettia ollenkaan, ja nyt Kickl vakuutti kaikin tavoin vievänsä pakettia eteenpäin.

Kukaan ei Innsbruckissa tyrmännyt maihinnousukeskuksia. Monet pohtivat, mitä niiden perustamisessa voidaan oppia pari vuotta sitten Turkin kanssa tehdystä sopimuksesta. Turkin kanssa sovittiin yksinkertaistetusti, että se estää hakijoiden tulon salakuljettajien matkassa Kreikan saaristoon. Vastineeksi EU rahoittaa pakolaisten tukemista Turkissa ja sitoutuu ottamaan turvapaikkaan oikeutettuja kiintiöpakolaisina suoraan Turkin leireiltä. Suomikin ottaa tänä vuonna 500 syyrialaista Turkista tämän järjestelyn puitteissa.

Perusidea on sinänsä terve. Sen sijaan, että turvapaikkasäännöt kannustavat ihmisiä hakeutumaan hinnalla millä hyvänsä salakuljettajien veneillä kansainvälisille vesille Eurooppaan päästäkseen, heitä autetaan EU:n ulkopuolella ja turvapaikan kriteerit täyttäviä otetaan hallitusti suoraan pakolaisleireiltä. 

Pohjois-Afrikka ei ole Turkki. Afrikassa maihinnousukeskus täytyy rakentaa enemmän EU:n omien resurssien varaan tiiviissä yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja siirtolaisjärjestö IOM:n kanssa. Siinäkin on selvä muutos, että nyt nämä järjestöt ovat jo esittäneet komissiolle yhteisen suunnitelman, miten voivat olla mukana maihinnousukeskusten perustamisessa. Aiempina vuosina ne eivät ole halunneet sotkeutua puuhaan, jossa haetaan vaihtoehtoa rajan ylittämiseen perustuvalle turvapaikan haulle. 

Turkki-järjestelystä on huomattava myös se, ettei järjestely ole kestävä ja oikeudenmukainen jos Euroopan maat eivät samalla sitoudu moninkertaistamaan suoraan leireiltä otettavien kiintiöpakolaisten määrää. Turkin kohdalla osa jäsenmaista toteuttaa lupauksia, osa ei. Jos käytäntöä olosuhteisiin soveltaen monistetaan, lupauksista luistaminen ei käy. Realistisen järjestelmän pystyttäminen sisältää monille maille myös karvaita kalkkeja. Ne täytyy nyt oikeasti niellä, jos tilanne halutaan ottaa yhdessä hallintaan ja samalla kantaa oikeasuhteista vastuuta hädänalaisten kohtalosta.

Veikkaan, että meillä on nyt puolisen vuotta aikaa saada maihinnousukeskuksia operatiivisesti toimintaan. Jos siinä ajassa ei ala tapahtua, osa saranavaltioista hermostuu ja tekee rajoillaan omia ratkaisujaan itse tavalla, joka vie mehut pois EU:n yhteiseltä ratkaisulta. Se olisi meille vahinko, koska samalla uhkaisi murentua ilman sisärajatarkastuksia toimiva Schengen-alue. 

Maahanmuuttokomissaari Dmitris Avramopoulos näyttää selvästi muuttaneen asennettaan. Hänen tiiminsä on nopeasti julkaissut myös analyysin maihinnousukeskusten juridisista ja käytännöllisistä reunaehdoista (ks. https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/migration-disembarkation-june2018_en.pdf). Johtopäätös on, että kansainvälisiltä merialueilta pelastettuja on mahdollista siirtää maihinnousukeskuksiin EU:n ulkopuolelle nykyisenkin EU-lainsäädännön puitteissa. Toimeenpano edellyttää kuitenkin vaikeiden kysymysten ratkaisemista. 

Innsbruckissa puhuttiin paljon myös lainvoimaisen kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden palautuksista. Itsekin korostin jälleen, että EU:n on otettava palautusneuvottelut lähtömaiden kanssa eri tavalla vakavasti. Tällä hetkellä lainvoimaisen kielteisen päätöksen jälkeen EU-maihin jääneiden tilanne syö eniten hyväksyntää turvaa tarvitsevien auttamiselta. Ei voi olla niin, että muutamat maat ottavat EU:lta vastaan vuosittain miljardien eurojen avustukset, mutta kieltäytyvät ottamasta omia kansalaisiaan takaisin.

Maahanmuuttokomissaari lupasi esimerkiksi käydä Irakissa syyskuussa neuvottelemassa. Hänen voimansa eivät kuitenkaan kolmansien maiden kanssa puhuttaessa yksin riitä. Tarvitaan koko EU:n yhteisen ulkopolitiikan keinovalikoimaa. Avainkysymys on ”EU:n ulkoministerin”, korkean edustajan Frederika Mogherinin tarmo puskea asia maaliin. Toivottavasti sitä löytyy, koska vaihtoehto ei ole edes nykymenon jatkuminen vaan se, että yksittäiset jäsenmaat sulkevat Välimeren ilman järjestäytynyttä yhteistä vaihtoehtoa turvaa tarvitseville. 

Luonnollisesti määrätietoisuutta tarvitaan myös jäsenmailta. Viime kuukausien poliittinen kuohunta Saksassa ja Italiassa on fakta ja osoittaa myös sen, että maahanmuuton järjestynyt hoitaminen lähtömaiden kanssa on Euroopalle mitä suurimmassa määrin strateginen kysymys. Myös siinä mielessä, että eurooppalaiset ovat valmiita vastaanottamaan suuremman määrän hädänalaisia, jos se tapahtuu hallitusti eikä salakuljettajien toimesta. Meidän on kannettava vastuuta vaikeuksissa olevien maiden auttamisesta, mutta samalla myös edellytettävä välttämättömiä menettelyitä, joiden maalina on se, että Eurooppaan muuttamisesta eivät päätä salakuljettajat vaan kansainvälistä turvapaikkaoikeutta soveltavat viranomaiset.

 

Kai Mykkänen

Sisäministeri

 

]]>
22 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258171-askeleita-jarkevampaan-turvapaikkajarjestelmaan#comments Kotimaa EU maahanmuuttopolitiikka EU:n turvapaikkapolitiikka Fri, 13 Jul 2018 10:52:46 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258171-askeleita-jarkevampaan-turvapaikkajarjestelmaan
USA:n ja Venäjän presidentit liikkuvat isoilla lentokoneilla ja autoilla http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258162-usan-ja-venajan-presidentit-liikkuvat-isoilla-lentokoneilla-ja-autoilla <p>Helsinkiin saapuvat USA:n ja Venäjän presidentit liikkuvat isoilla lentokoneilla ja autoilla</p><p>Presidentti Donald Trumpin &nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Air_Force_One">lentokone</a> &nbsp;ja<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Presidential_state_car_(United_States)"> auto</a></p><p>Presidentti Vladimir Putinin <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_presidential_aircraft">lentokone</a> &nbsp;ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Presidential_state_car_(Russia)">auto</a>&nbsp;(hankittu tänä vuonna).</p><p>Tuleeko tasapeli lentokoneiden ja autojen näyttävyydessä ? Mitkä virka-autot sitten lennätetään Helsinkiin, siitä en löytänyt tietoa tähän.</p><p>-----</p><p>Kuvien lähde Wikipedia</p><p>P.s.&nbsp; Eipä taitaisi kummankaan maan - USA:n ja Venäjän presidenteistä - olla&nbsp; matkustamaan tavallisella lentovuorolla <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201804122200874144_pi.shtml">Sauli Niinistön</a> tapaan.&nbsp;Suomen tasavallan presidentin <a href="http://www.presidentti.fi/halonen/Public/default7d53.html?contentid=240619&amp;nodeid=41416&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI">virka-autoa </a>&nbsp;ei sen sijaan voi korvata taksi - MB:llä.</p><p>*****</p><p>Vuonna&nbsp;<a href="https://www.google.fi/search?tbm=isch&amp;sa=1&amp;ei=A11IW-GzK-qQmwWxwDs&amp;q=1975+ETYK+kokouksen+autot&amp;oq=1975+ETYK+kokouksen+autot&amp;gs_l=img.3...15164.27936.0.28198.40.35.2.0.0.0.129.1916.34j1.35.0....0...1c.1.64.img..5.3.182...0i8i30k1.0.jYgXSgnFw9Q">1975</a>&nbsp;&nbsp;ETYK -kokouksessa Helsingissä liikkui monta valtiojohtajaa ja&nbsp; koti- sekä&nbsp; ulkomaista&nbsp; virka-autoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsinkiin saapuvat USA:n ja Venäjän presidentit liikkuvat isoilla lentokoneilla ja autoilla

Presidentti Donald Trumpin  lentokone  ja auto

Presidentti Vladimir Putinin lentokone  ja auto (hankittu tänä vuonna).

Tuleeko tasapeli lentokoneiden ja autojen näyttävyydessä ? Mitkä virka-autot sitten lennätetään Helsinkiin, siitä en löytänyt tietoa tähän.

-----

Kuvien lähde Wikipedia

P.s.  Eipä taitaisi kummankaan maan - USA:n ja Venäjän presidenteistä - olla  matkustamaan tavallisella lentovuorolla Sauli Niinistön tapaan. Suomen tasavallan presidentin virka-autoa  ei sen sijaan voi korvata taksi - MB:llä.

*****

Vuonna 1975  ETYK -kokouksessa Helsingissä liikkui monta valtiojohtajaa ja  koti- sekä  ulkomaista  virka-autoa.

]]>
10 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258162-usan-ja-venajan-presidentit-liikkuvat-isoilla-lentokoneilla-ja-autoilla#comments Kotimaa Helsinki Summit 2018 USA - RUS Fri, 13 Jul 2018 08:07:01 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258162-usan-ja-venajan-presidentit-liikkuvat-isoilla-lentokoneilla-ja-autoilla
Putin & Trump: Match Made in Hell http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258133-putin-trump-match-made-in-hell <p>Mieleeni on ikuisesti syöpynyt yksi yläasteen historiantunti, jolloin lähes kuusikymppinen opettajamme totesi kovin itsevarmasti, että Venäjä olisi vuoteen 2020 mennessä sekä NATOn jäsen että EU:n kiinteä yhteistyökumppani. Näin jälkiviisaana olisi helppo todeta, että opettajani käyttäytyi naiivisti, mutta vuonna 2011 Euroopan tulevaisuus näytti huomattavasti nykyisempää valoisammalta.</p><p>Huolimatta vuonna 2008 käydystä Georgian sodasta näytti tosiaan siltä, että heikentyvä Venäjä lähentyisi entistä kiinteämmin Euroopan Unionia, ja pyrkisi luomaan voimablokin tämän kanssa haastaakseen nopeasti teollistuvat Aasian tiikerit.</p><p>Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta. Sen sijaan, että olisimme Chamberlainia lainaten saaneet rauhan Eurooppaan, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa uusi kylmä sota on päivä päivältä lähempänä. Samaan aikaan eurooppalainen yhtenäisyys on uhattuna, kun EU-vastaisuus saa jatkuvasti enemmän kannatusta, ja demokraattiset perusperiaatteet eivät ole enää itsestäänselvyys edes unionin sisällä.</p><p>Sama äärioikeiston uudelleennousu, joka on ravistellut Eurooppaa viimeiset puoli vuosikymmentä, siivitti Yhdysvalloissa valtaan supernaiviin Donald Trumpin, joka tuntuu viis veisaavan ulko- ja sisäpolitiikan yhteisistä pelisäännöistä. Hänelle kaikki, mikä ei ole hänen omien etujensa mukaista, on yksinkertaisesti #baddeal.</p><p>Aikaisemmin heikkenevän Venäjän näkökulmasta asiat eivät kuitenkaan voisi olla paremmin. Eurooppalainen hajaannus tarkoittaa heikompaa vastustajaa naapurissa ja ystävämielinen b-luokan presidentti Yhdysvalloissa pitää samalla maailmanpoliisin aisoissa. Edes NATOn turvatakuut eivät välttämättä ole Putinille kohta este, sillä Trump on viimeksi tänään uhannut vetää Yhdysvallat sotilasliitosta.</p><p>Suomalaisten onkin pidettävä huolta siitä, ettei käteemme jää pelkästään Musta-Pekka, kun Trump ja Putin tapaavat ensi viikon maanantaina Helsingissä. Monella tapaa tilanne muistuttaa 20- ja 30-lukuja, jolloin Suomi yritti epätoivoisesti löytää liittolaisia kasvavaa Neuvostoliiton uhkaa vastaan, mutta sai Pohjoismailta ja Itä-Euroopalta pelkkää kylmää kättä.</p><p>NATO ei siis tule tulevaisuudessakaan olemaan suomalaisille realistinen vaihtoehto. Liiton toiminta on aina ollut täysin riippuvainen Yhdysvaltojen tarjoamasta tuesta ja intresseistä Euroopassa, mutta nykytilanteessa molemmat tuntuvat olevan yhden twiitin päästä menetetystä. Eurooppalainen armeija on tässä vaiheessa ainoa turvatakuu, jonka Suomi voi saada, mutta ainakaan tällä hetkellä sitä eivät Suomen lisäksi tue muut EU-maat kuin Ranska ja Itävalta.</p><p>Halusimme siis tai emme, Suomen ja Euroopan tulevaisuus päätetään ainakin jossain määrin ensi maanantaina. Niinistön ja muiden diplomaattien on paras pysyä valppaana, sillä pahimmassa tapauksessa Helsingissä luodaan uusi kassakaappisopimus, jossa Balttian maat ja Suomi kuuluu erään Vladimir Vladimirovitch Putinin valtapiirin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mieleeni on ikuisesti syöpynyt yksi yläasteen historiantunti, jolloin lähes kuusikymppinen opettajamme totesi kovin itsevarmasti, että Venäjä olisi vuoteen 2020 mennessä sekä NATOn jäsen että EU:n kiinteä yhteistyökumppani. Näin jälkiviisaana olisi helppo todeta, että opettajani käyttäytyi naiivisti, mutta vuonna 2011 Euroopan tulevaisuus näytti huomattavasti nykyisempää valoisammalta.

Huolimatta vuonna 2008 käydystä Georgian sodasta näytti tosiaan siltä, että heikentyvä Venäjä lähentyisi entistä kiinteämmin Euroopan Unionia, ja pyrkisi luomaan voimablokin tämän kanssa haastaakseen nopeasti teollistuvat Aasian tiikerit.

Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta. Sen sijaan, että olisimme Chamberlainia lainaten saaneet rauhan Eurooppaan, olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa uusi kylmä sota on päivä päivältä lähempänä. Samaan aikaan eurooppalainen yhtenäisyys on uhattuna, kun EU-vastaisuus saa jatkuvasti enemmän kannatusta, ja demokraattiset perusperiaatteet eivät ole enää itsestäänselvyys edes unionin sisällä.

Sama äärioikeiston uudelleennousu, joka on ravistellut Eurooppaa viimeiset puoli vuosikymmentä, siivitti Yhdysvalloissa valtaan supernaiviin Donald Trumpin, joka tuntuu viis veisaavan ulko- ja sisäpolitiikan yhteisistä pelisäännöistä. Hänelle kaikki, mikä ei ole hänen omien etujensa mukaista, on yksinkertaisesti #baddeal.

Aikaisemmin heikkenevän Venäjän näkökulmasta asiat eivät kuitenkaan voisi olla paremmin. Eurooppalainen hajaannus tarkoittaa heikompaa vastustajaa naapurissa ja ystävämielinen b-luokan presidentti Yhdysvalloissa pitää samalla maailmanpoliisin aisoissa. Edes NATOn turvatakuut eivät välttämättä ole Putinille kohta este, sillä Trump on viimeksi tänään uhannut vetää Yhdysvallat sotilasliitosta.

Suomalaisten onkin pidettävä huolta siitä, ettei käteemme jää pelkästään Musta-Pekka, kun Trump ja Putin tapaavat ensi viikon maanantaina Helsingissä. Monella tapaa tilanne muistuttaa 20- ja 30-lukuja, jolloin Suomi yritti epätoivoisesti löytää liittolaisia kasvavaa Neuvostoliiton uhkaa vastaan, mutta sai Pohjoismailta ja Itä-Euroopalta pelkkää kylmää kättä.

NATO ei siis tule tulevaisuudessakaan olemaan suomalaisille realistinen vaihtoehto. Liiton toiminta on aina ollut täysin riippuvainen Yhdysvaltojen tarjoamasta tuesta ja intresseistä Euroopassa, mutta nykytilanteessa molemmat tuntuvat olevan yhden twiitin päästä menetetystä. Eurooppalainen armeija on tässä vaiheessa ainoa turvatakuu, jonka Suomi voi saada, mutta ainakaan tällä hetkellä sitä eivät Suomen lisäksi tue muut EU-maat kuin Ranska ja Itävalta.

Halusimme siis tai emme, Suomen ja Euroopan tulevaisuus päätetään ainakin jossain määrin ensi maanantaina. Niinistön ja muiden diplomaattien on paras pysyä valppaana, sillä pahimmassa tapauksessa Helsingissä luodaan uusi kassakaappisopimus, jossa Balttian maat ja Suomi kuuluu erään Vladimir Vladimirovitch Putinin valtapiirin.

 

 

 

]]>
42 http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258133-putin-trump-match-made-in-hell#comments Kotimaa Donald Trump Vladimir Putin EU ja Nato Turpo Thu, 12 Jul 2018 13:58:24 +0000 Markus Myllyniemi http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258133-putin-trump-match-made-in-hell
Suomalaiset eivät usko puolueitten vaalilupauksiin http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258127-suomalaiset-eivat-usko-puolueitten-vaalilupauksiin <p>Kunnallisalan kehittämissäätiö tutkitutti, miten suomalaiset luottavat puolueitten vaalilupauksiin. Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Tutkimuksen mukaan ainoastaan viidesosa kansasta luottaa ja uskoo niihin. Tutkimuksen toteutti kesäkuussa Kantar TNS.</p><p>Yksikään puolue ei menestyksestään vaalilupauksistaan voi kehua. Eri puolueiden vaalilupaustan luottamusarvo oli korkeimmillakin alle 40% kansan keskuudessa. Tutkimuksen mukaan vähiten luottettavia olivat perussuomalaisten vaalilupaukset. Niihin ei luottanut 70% kansasta.</p><p>Eri puolueitten kannattajista keskustalaiset uskoivat vaalilupauksiin hanakimmin niihin uskoivat keskustalaiset. Heistä lähes puolet (46%) uskoi yleisesti vaalilupauksiin. Epäileväisimpiä olivat perussuomalaisten kannattajat. Heistä 80% ei usko puolueiden vaalilupauksiin juurikaan tai ei ollenkaan.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807102201063501_pi.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807102201063501_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807102201063501_pi.shtml</a></p><p>Jotkut puolueet myös tietävät, ettei ennen vaaleja voi luvata &quot;kuuta taivaalta&quot;,&nbsp; koska hallituspuolueet joutuvat vaalien jälkeen joka tapauksessa tekemään yhteistyötä yhden tai usemman muun puolueen kanssa. Aivan kaikille puolueille ei tämä näin &quot;jytkyaikana&quot; tuntunut olevan aivan selvää?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kunnallisalan kehittämissäätiö tutkitutti, miten suomalaiset luottavat puolueitten vaalilupauksiin. Suomalaiset ovat fiksua kansaa. Tutkimuksen mukaan ainoastaan viidesosa kansasta luottaa ja uskoo niihin. Tutkimuksen toteutti kesäkuussa Kantar TNS.

Yksikään puolue ei menestyksestään vaalilupauksistaan voi kehua. Eri puolueiden vaalilupaustan luottamusarvo oli korkeimmillakin alle 40% kansan keskuudessa. Tutkimuksen mukaan vähiten luottettavia olivat perussuomalaisten vaalilupaukset. Niihin ei luottanut 70% kansasta.

Eri puolueitten kannattajista keskustalaiset uskoivat vaalilupauksiin hanakimmin niihin uskoivat keskustalaiset. Heistä lähes puolet (46%) uskoi yleisesti vaalilupauksiin. Epäileväisimpiä olivat perussuomalaisten kannattajat. Heistä 80% ei usko puolueiden vaalilupauksiin juurikaan tai ei ollenkaan.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807102201063501_pi.shtml

Jotkut puolueet myös tietävät, ettei ennen vaaleja voi luvata "kuuta taivaalta",  koska hallituspuolueet joutuvat vaalien jälkeen joka tapauksessa tekemään yhteistyötä yhden tai usemman muun puolueen kanssa. Aivan kaikille puolueille ei tämä näin "jytkyaikana" tuntunut olevan aivan selvää?

]]>
60 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258127-suomalaiset-eivat-usko-puolueitten-vaalilupauksiin#comments Kotimaa Kantar TNS Kunnallisalan kehittämissäätiö Suomen kansa Vaalilupaukset Thu, 12 Jul 2018 11:58:31 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258127-suomalaiset-eivat-usko-puolueitten-vaalilupauksiin
Tausta ei saa vaikuttaa lapsen selviytymiseen syövästä - tähän tultava muutos! http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258050-tausta-ei-saa-vaikuttaa-lapsen-selviytymiseen-syovasta-tahan-tultava-muutos <p>Muutama viikko sitten luin hätkähdyttävän uutisen Suomesta. Siinä kerrottiin tuoreesta suomalaistutkimuksesta1), jonka mukaan pienituloisten lapset kuolevat syöpään rikkaiden perheiden lapsia herkemmin. Jäin miettimään, miten tämä voi olla mahdollista tasa-arvoiseen hoitoon perustuvassa maassamme. Tämä ei saisi olla Suomessa edes mahdollista. Suomessa syöpään sairastuvat lapset nimittäin hoidetaan maksutta yliopistosairaaloissa ja kaikki potilaat myös saavat sairauteensa samantasoista ja -arvoista hoitoa. Tästä huolimatta lapsen vanhempien sosioekonominen asema tutkimuksen mukaan vaikuttaa lapsen syövästä selviytymiseen.</p><p>Rekisteriaineistoon pohjautuvaan tutkimusten mukaan ylimpään tuloluokkaan kuuluvien vanhempien lasten riski kuolla syöpään oli jopa 30 prosenttia pienempi kuin alimpaan tuloluokkaan kuuluvien vanhempien lasten. Vanhempien koulutustasolla oli puolestaan samansuuntainen vaikutus syövästä selviytymiseen. &nbsp;Korkeasti koulutettujen perheistä tulevien lasten kuoleminen syöpään oli tutkimuksen mukaan harvinaisempaa kuin vähemmän koulutettujen vanhempien lasten.</p><p>Jokaisella suomalaisella lapsella tulee olla samat mahdollisuudet selviytyä syövästä, heidän perheidensä tulo- ja koulutustasosta riippumatta. Emme voi ohittaa tuoreen tutkimuksen tuloksia olankohautuksella. &nbsp;</p><p>Valitettavasti tutkimus ei kuitenkaan anna vastauksia kuolleisuuseroja selittäväksi tekijöiksi. Aiheen tiimoilta tehtyjen aiempien tutkimusten perusteella on kuitenkin mahdollista, että vanhempien koulutustaso voi vaikuttaa kykyyn vastaanottaa, tulkita ja hyödyntää terveyteen liittyviä tietoja.&nbsp; Vanhemmat myös saavat runsaasti tietoa sulateltavaksi etenkin lapsen sairastumisen alkumetreillä, jolloin perheessä käsitellään samanaikaisesti myös sairastumisen aiheuttamaa surua ja järkytystä.</p><p>Lasten syöpähoito Suomessa on erittäin korkeatasoista, josta osoituksena on kansainvälistä kärkitasoa olevat lasten syövästä selviytymisen luvut. Emme kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että pienituloisen lapsella on heikommat mahdollisuudet jäädä henkiin.</p><p>Tarvitsemme ehdottomasti pikaisesti käynnistettävän jatkotutkimuksen siitä, mitkä syyt selittävät kuolleisuuseroja ja mitä toimia tulee tehdä asian korjaamiseksi. Kaikki eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät on poistettava, jotta voimme taata aidosti tasaveroisen terveydenhoidon toteutuvan koko Suomessa.</p><p>&nbsp;</p><p>1) &nbsp;Anniina Tolkkinen, Laura Madanat-Harjuoja, Mervi Taskinen, Matti Rantanen, Nea Malila &amp; Janne Pitkäniemi (2018): Impact of parental socioeconomic factors on childhood cancer mortality: a population-based registry study, Acta Oncologica, <a href="https://doi.org/10.1080/0284186X.2018.1478125" title="https://doi.org/10.1080/0284186X.2018.1478125">https://doi.org/10.1080/0284186X.2018.1478125</a></p> Muutama viikko sitten luin hätkähdyttävän uutisen Suomesta. Siinä kerrottiin tuoreesta suomalaistutkimuksesta1), jonka mukaan pienituloisten lapset kuolevat syöpään rikkaiden perheiden lapsia herkemmin. Jäin miettimään, miten tämä voi olla mahdollista tasa-arvoiseen hoitoon perustuvassa maassamme. Tämä ei saisi olla Suomessa edes mahdollista. Suomessa syöpään sairastuvat lapset nimittäin hoidetaan maksutta yliopistosairaaloissa ja kaikki potilaat myös saavat sairauteensa samantasoista ja -arvoista hoitoa. Tästä huolimatta lapsen vanhempien sosioekonominen asema tutkimuksen mukaan vaikuttaa lapsen syövästä selviytymiseen.

Rekisteriaineistoon pohjautuvaan tutkimusten mukaan ylimpään tuloluokkaan kuuluvien vanhempien lasten riski kuolla syöpään oli jopa 30 prosenttia pienempi kuin alimpaan tuloluokkaan kuuluvien vanhempien lasten. Vanhempien koulutustasolla oli puolestaan samansuuntainen vaikutus syövästä selviytymiseen.  Korkeasti koulutettujen perheistä tulevien lasten kuoleminen syöpään oli tutkimuksen mukaan harvinaisempaa kuin vähemmän koulutettujen vanhempien lasten.

Jokaisella suomalaisella lapsella tulee olla samat mahdollisuudet selviytyä syövästä, heidän perheidensä tulo- ja koulutustasosta riippumatta. Emme voi ohittaa tuoreen tutkimuksen tuloksia olankohautuksella.  

Valitettavasti tutkimus ei kuitenkaan anna vastauksia kuolleisuuseroja selittäväksi tekijöiksi. Aiheen tiimoilta tehtyjen aiempien tutkimusten perusteella on kuitenkin mahdollista, että vanhempien koulutustaso voi vaikuttaa kykyyn vastaanottaa, tulkita ja hyödyntää terveyteen liittyviä tietoja.  Vanhemmat myös saavat runsaasti tietoa sulateltavaksi etenkin lapsen sairastumisen alkumetreillä, jolloin perheessä käsitellään samanaikaisesti myös sairastumisen aiheuttamaa surua ja järkytystä.

Lasten syöpähoito Suomessa on erittäin korkeatasoista, josta osoituksena on kansainvälistä kärkitasoa olevat lasten syövästä selviytymisen luvut. Emme kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että pienituloisen lapsella on heikommat mahdollisuudet jäädä henkiin.

Tarvitsemme ehdottomasti pikaisesti käynnistettävän jatkotutkimuksen siitä, mitkä syyt selittävät kuolleisuuseroja ja mitä toimia tulee tehdä asian korjaamiseksi. Kaikki eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät on poistettava, jotta voimme taata aidosti tasaveroisen terveydenhoidon toteutuvan koko Suomessa.

 

1)  Anniina Tolkkinen, Laura Madanat-Harjuoja, Mervi Taskinen, Matti Rantanen, Nea Malila & Janne Pitkäniemi (2018): Impact of parental socioeconomic factors on childhood cancer mortality: a population-based registry study, Acta Oncologica, https://doi.org/10.1080/0284186X.2018.1478125

]]>
16 http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258050-tausta-ei-saa-vaikuttaa-lapsen-selviytymiseen-syovasta-tahan-tultava-muutos#comments Kotimaa Syöpäsairaudet Wed, 11 Jul 2018 07:00:00 +0000 Sanna Lauslahti http://sannalauslahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258050-tausta-ei-saa-vaikuttaa-lapsen-selviytymiseen-syovasta-tahan-tultava-muutos